Anni Polva: Tiina vauhdissa!

 

Anni Polva

Tiina vauhdissa

Karisto, 1985

156 s.

Kansikuva: Satu-Sisko Sintonen

Aloitus: Ovi yläkerrassa ja alakerrassa pamahti lukkoon ja portaista alkoi kuulua pomppivia askeleita.

Lopetus: Rakkaudesta tietysti, mistäpä muusta.

Päähenkilöt: Tiina ja Juha

Sivuhenkilöitä: Kalle, talonmiehen poika, Juhan setä, joka on erakkona elelevä taiteilija ym.

Tiina-kirjat kuuluvat lapsuuteni unohtumattomiin lukukokemuksiin. Muutamaa poikkeusta lukuuunottamatta minulla on koko sarja. Tämän kirjan olen hankkinut kirjaston poistomyynnistä. Kyseessä on sarjan loppupään kirja, jossa Tiina lähentelee rippikouluikää. Tiinan ikää ei kuitenkaan mainita. 

Tiina-kirjojen kerronta on ajatonta. Tosin ajankuva näkyy enemmän alkupään kirjoissa ja näissäkin lähinnä ensimmäisissä painoksissa. Varhaisempien Tiina-kirjojen kerrontaa on jossain vaiheessa stilisoitu nykyaikaisemmaksi. 

Anni Polvan Tiina on menevä ja reipas tyttö, jonka paras kaveri on Juha. Heidän kaveruutensa sai alkunsa tappelussa Tiinan muuttaessa nykyiseen kotiinsa. Ero kaverisuhteessa on hyvin erilainen ensimmäisessä ja tässä teoksessa. Kuvaan mukaan on tullut "tunteita". Tämän teoksen loppu lähentelee jo hieman "siirappisuutta", mikä ei ole tyypillistä Tiina-kirjoille.

Myös kansikuvissa on tapahtunut muutos alkupään kirjoihin. Ensimmäissiä Tiina-kirjoissa oli yleensä yksinkertainen kuva Tiinasta eri tilanteissa. Sitten kansikuvissa alkoi olla enemmän tapahtumia, liikettä. Uusintapainosten kansikuvat ovat vauhdikkaampia kuin alkuperäiset. Tämän Tiina vauhdissa kansikuva kuvaa Tiinan, Juhan ja Kallen korulöytökohstausta, joka tosin ei maisemallisesti sovi kuvattuun tilanteeseen. Kallen ylisuuret saappaat ovat hauska yksityiskohta.

Tiina vauhdissa jakautuu kerronnallisesti kahteen osioon. On hyötykasvikurssi, jolle Tiina ilmoittautuu ja Juha lähtee mukaan ja on retki Juhan erakko-sedän luokse, jonne Kalle lähtee kolmanneksi. 

Hyötykasvikurssilla on poika, joka sairastuu syötyään uhmakkaana kielonmarjoja. Se, että Tiina vahtii pojan sairasvuoteen äärellä ei aivan miellytä Juhaa, mutta ei tämä kovin vastustakaan, eli mustasukkaisuuspiirre ei ole niin voimakas kuin joissakin tiinoissa.

Kielonmarjojen värissä tosin tulee tämän teoksen ristiriita. Ensin marjat ovat tiilenpunaisia ja sitten niiden sanotaan olevan keltaisia. 

Retki Juhan erakkosedän luokse jonnekin pohjoiseen Keski-Suomeen muuttuu seikkailuksi, kun Tiina näkee unta sinisestä kissasta, joka kiertelee palaneen rakennuksen raunioita. Lapset ovat juuri yöpymässä keskellä metsää, vanhassa ladossa ja Tiina puhuu unissaan: mitähän se merkitsee, mitähän se merkitsee. Herättyään hän alkaa tutkia lähellä olevia raunioita ja löytää kasan kultakoruja. Lapset piilottavat ne toiseen paikkaan, josta aikovat ne paluumatkalla hakea ja toimittaa poliiseille.

Tämä ei ihan paras Tiina-kirja ehkä ole. Nopeasti ja kevyesti läpiviety juttu, jossa kerronnallista väriä tuo hyötykasviasiat ja Kallen taikauskoiset jutut. Alun hyötykasvikurssi ja lopun retkijuttu ovat hyvin erilaisia, peilaten todellisuutta ja mielikuvitusta. Hieman arkea, hieman seikkailua, totta ja tarua kerronnassa, pieniä lystikkäitä hetkiä ja kuvailuja.

Mikä minua mietitytti, oli hyötykasvijohtajan tapa ajatella: Pojat saivat poimia nokkosia, koska ne olivat niin pistäviä, tytöt saivat poimia vadelmanlehtiä ja sillai. Höyräkkä, se poika, joka söi niitä kielonmarjoja, ei halunnut nokkosia poimimaan, sen paremmin kuin kiipeilemän kallioille. Juha sanoi lahjoittavansa pojalle hamekankaan, mistä oli seurata tappelu, mutta Tiina viittaa Juhan mukaansa. "Hän kyllä uskalsi juosta paljain jalkoin nokkospuskissakin." 

Kevyttä tyttökirjallisuusviihdettä, nämä tiinat.  Tässä teoksessa mainitaan Kirkonkylä, mistä mietin, vieläkö nykyään puhutaan kirkonkylistä? 

kalastussanastoa: pahlain

---

Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta 1b: Annien tammikuu: Anni Polvan syntymästä 110 vuotta.