Katri Savolainen: Tyttö Mijas-vuorelta!

 

Katri Savolainen

Tyttö Mijas-vuorelta

Tammi, 1963

167 + 1 s.

kansikuva: Maija Karma

Tyttö Mijas-vuorelta on suomalaisuutta henkivä tyttökirja, jonka tapahtumat alkavat kuitenkin Espanjassa, pienessä vuoristokylässä, Mijas-vuorella. Päähenkilö Ela on yhdentoista ja hän on orpo. Hänen vanhempansa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa ja mustalaiset ovat kantaneet hänet ainoana onnettomuudesta selvinneenä Mijas-vuorelle, jossa espanjalaispariskunta Pedro ja Maria ovat kasvattaneet tytön paikallisin tavoin. Ainoa muisto, jonka Ela omistaa vanhemmistaan on vanha koru, jota mustalaiset eivät ole vieneet, "pitäköön tuon lelun, peltipalasen".

Eräänä päivänä Ela on myymässä käsitöitä alhaalla kylässä, kun hän tapaa pariskunnan, joka kiinnittää huomiota tytön vaaleuteen ja kaulassa olevaan riipukseen, jonka vierasta kieltä puhuva rouva tunnistaa  Kalevala-koruksi. Siitä alkaa Elan tie kohti Suomea ja suomalaisuutta, joka tosin ei käy kädenkäänteessä, sillä vaikka taiteilija Jussi Verto ja hänen vaimonsa Sirkka ovatkin varmoja, että Ela on kadonneen taiteilijan Aili Raita-Metson tytär, niin asia vaatii todisteita, muitakin kuin Kalevala-koru.

Teos jakautuu kolmeen osioon, joista ensimmäinen: Servanon perheen kasvattityttö sijoittuu Espanjaan. Kuvaus on hyvin autenttista. Espanjan lämpö, maalaiskylän elämä, vuoristo-olot avautuvat lukijalle Burro-aasia ja katolisuutta myöten. Toinen osa Takaisin Suomeen kertoo, kuinka  Ela, jonka nimi on Eila, yhdessä Verron pariskunnan kanssa matkaa laivalla Suomeen, äidin vanhempien luokse Raitalaan. Äidin puolen sukua saapuu Oulusta ja isän puolelta saapuu sisko Leena, joka on sairaslomalla opettajan työstä. Suku ottaa Eilan lämpimästi vastaan. Kolmas osa  Senoritasta suomalaistytöksi kertoo Eilan sopeutumista suomalaisiin oloihin, suomenkielen opettelusta, koulunkäynnistä Leenan ohjauksessa ja sitten muutosta Leenan luokse ja hakemisesta yhteiskouluun. 

Tarinakerronta on sujuvaa, kaikkitietävää. Näkökulma on pääosin Eilan, mutta välillä siirrytään Raitalaan, Eilan mummolaan, jossa uutinen Eilasta on otettu vastaan ja herättää erilaisia tuntemuksia, myös sukulaispojassa Maunossa, joka on tullut Oulusta kesää viettämään ja joka heti alkaa kiinnostua Espanjasta, mutta ei löydä Mijas-vuorta kartastaan. Mauno joutuu myös opettamaan matematiikkaa naapurin Sirpalle, joka on saanut ehdot. Monenlaista touhua siis mahtuu kokonaisuuteen, joka on ihan hauska kombinaatio tapahtumia ja tilanteita, pienen orvon lapsen elämää ja kohtaloita.

Tyttö Mijas-vuorelta on ilmestynyt 1960-luvun alussa, mutta mitä aikaa tarinassa eletään on vaikea sanoa. Sijoittaisin tämän ehkä 1950-luvulle.  Teoksessa kuvastuu matkustaminen. Eilan vanhemmat ovat olleet kohtalokkaalla automatkalla Espanjassa. Taiteilija Vertokin on ollut rouvansa kanssa matkalla ja Sirpakin lähtee vanhempiensa kanssa Espanjaan teoksen lopussa. Teoksessa  kuvataan myös hyvinvoivia eteenpäin pyrkiviä ihmisiä. Hyvin vahvana on taiteilijuus läsnä. Myös päähenkilö on kuolleen äitinsä tavoin taiteilijasielu, joka hämmentyy, kun tapaa koulun aloitettuaan pappilan pojan Klausin, joka edustaa modernia taidetta. Eikö hän voikaan enää piirtää ja tehdä selkeitä kuvia, joista näkee, mitä ne esittää. 

Tyttö Mijas-vuorelta on ihan hauska kahden kulttuurin teos, jossa pääpaino on kuitenkin suomalaisuus. "Ei missään voi riemuita, kuin Suomessa vain voi.."

Teoksessa on hieman ajantuomaa patinaa niin hyvässä kuin pahassa. Minua lukijana hieman kipristelee, kun mustalaiskulttuuri esitetään niin yksipuolisena ja negatiivisessa valossa (tosin mustalais-Carloksen ratsastus merenrannalla tuo toisen näkökulman) Myös Maunon keskenjättämä ehdotus Eilalle Juhannusjuhlan aikaan, kun Eila kysyy, mitä vielä poltettaisiin, että poltetaan sinun mantilla saa minut hieman kohottamaan kulmia, vaikka  Mauno huomaakin loukanneensa Eilaa ja jättää lauseen kesken ja pyytää anteeksi.  Tyttö kun hänen mielestään näyttää niin sievältä ja Hämeen kansallispuku sopii hänelle niin hyvin. Kokonaisuuteena teos siis kuitenkin antaa arvostuksen eri kulttuureille. Eila on suomalainen, mutta kasvanut espanjalaisessa kulttuurissa, joka vääjäämättä on jättänyt häneen jälkensä. Servanon Pedro ja Maria, kuin myös espanjalainaapuruston Manolo-poika, puhumattakaan Burro-aasista,  ovat hänen sydämissään siinä, missä Raitalan väkikin.

 Kiehtova miljöö ja juoni tekevät tarinasta kiintoisan, jos kohta muutamat pienet yksityiskohdat ovat outoja. Hieman kuitenkin ihmettelen mainintaa kansakoulun neljännestä tyttöluokasta. Kansakoulussa (nyk. peruskoulu) ei eroteltu tyttöjä ja poikia ja tuntuisi oudolta, jos jollain vuosiluokalla olisi ollut vain tyttöjä. Tämä hämmensi minua, jolle teoksen edustama aika on kuitenkin jollain tasolla tuttu.

Hauska sanonta:

Ollaan hiljaa, niin saadaan hiiri

Mainittakoon vielä, että antikvariaattilöydössäni on pieni hauska merkintä, jonka teoksen pieni (?) lukija on tekstannut kirjan laitaan, kertoo, että Mixu on lukenut tämän 4.4.1989 toisen kerran ja pitänyt lukemastaan. Lämpötila on tuolloin ollut +4c.

--

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 44: Kirjan nimessä on kaupungin nimi.