Anni Korpela: Kesä kuin uni!

Anni Korpela

Kesä kuin Uni

Päivä Oy, 1990

204 s.

Alkulause: Äiti! Äitiii!!! Älä putoa sinne - älä - ! Äitiiii...

Loppulause: Sydän kilkatti rinnassa yhtä ja samaa; niin kuin mekin anteeksi annamme - annamme - annamme - annamme kaikki.

Kesä kuin uni on kertomus Ringasta, melkein 13-vuotiaasta Pohjoisen tytöstä. Hän on muuttanut äitinsä kanssa Torniosta Helsingin seudulle. Ystäviä hänellä on vain yksi - Minttu. Mintun isä on herätyssaarnaaja, äiti pitää kukka- ja lahjatavaraliikettä. Ringan äiti on alkoholisti. Isää Ringalla ei ole ja isästä ei puhuta. Äiti sulkee  suunsa tiukasti, kun tulee puhe isästä. Ringalla on taiteellisia lahjoja ja mielikuvitusta. Isänkaipuussaan hän kuvittelee uni-isän, Uni-Uulan. 

Sitten tulee kesä ja Juhannus. Minttu kapinoi vanhempiaan vastaan ja 'alkaa aikuiseksi'. Yksi pyörähdys Mintun kanssa alkoholinhuuruiseen diskoon laittaa Ringan ja Mintun ystävyyden koetukselle. Ringa ei tykkää, mutta Minttu ajautuu porukoihin ja lähtee Juhannuksena lavalle sitä vastoin, että lähtisi vanhempiensa mukana hengellisille juhannusjuhlille.

Paitsi Ringan ja alkoholistiäitinsä suhdetta kirjassa kerrotaan Ringan ystävän Mintun tarinaa. Juhannus on molemmille käänteentekevä. Ringa ystävystyy äitinsä vuokraemännän Martan kanssa, Minttu joutuu kolariin ja siitä kolarista seuraa, että Ringa tutustuu Semiin. Nuoreen poikaan, joka on apuna Mintun äidin kukkakaupassa, kun tämä valvoo tyttärensä vuoteen äärellä sairaalassa.

Jossain määrin kirjassa on ennalta-arvattavuutta, mutta ei niin, että se liikaa häiritsisi. Kirja on raikas ja elämänmakuinen. Hengellisyys ei ole liian päällekäypää ja yksi kirjan teema onkin hengellinen  ylilyöntisyys. Toki hengellisillä arvoilla on tärkeä roolinsa tässä tarinassa.

Ringa on nuori taiteilijan alku ja niin  kuin taiteessa valo ja varjot luovat kuvan, niin varjoista ja valosta on Anni Korpela sanoillaan luonut teoksen, joka jää puhuttelemaan ja jättää hyvän mielen lukumuistiin. Mukavilta ja kielellisesti uusilta minulle maistuvat myös ne muutamat sanamuodot , joista mietin, onko ne Lappiin liittyvää murretta vai kirjailijan omaa murretta, mainittakoon esimerkiksi hurjastella sanan muoto hurjii.

...

Helmet lukuhaaste 2017 kohta 1: Kirjan nimi on mielestäsi kaunis.

100 suomalaista kirjaa

Thomas S. ja James P. Spradley: Hiljaisuuden lapsi!

Thomas S. ja James P. Spradley
Hiljaisuuden lapsi
Alkuteos: Deaf like me
Suomentanut Maija Mäkinen
WSOY, 1980
321 + 1 s.

Hiljaisuuden lapsi on kertomus Spradleyn perheestä, johon kuuluu isä, äiti Louise, poika Bruce ja tytär Lynn. Louise on odotusaikana sairastanut vihurirokon, joka tiettävästi aiheuttaa alkuraskauskuukausien aikana sikiön vammautumista. Abortti ei kuitenkaan tule kysymykseen. Lynn syntyy ja hänet todetaan myöhemmin kuuroksi.

Tuolloin 60-luvulla kuurojen koulutuksessa oli vallalla niin sanottu oralistinen ajattelu, eli kuurot oppisivat kyllä puhumaan kuin "vettä vain", kun heille vain puhuttaisiin, puhuttaisiin ja puhuttaisiin. Huuliltalukutaidon lisääntyessä puhekin alkaisi sujua.

- Toiseksi haluan varoittaa teitä viestinnän helpottamiseksi käytetyistä oikoteistä. Hän piti pitkän tauon kuin antaakseen vaaran suuruuden painua mieliimme.  - Älkää antako johtaa itseänne harhaan. Jotkut vääriä tietoja saaneet ihmiset tulevat ehkä sanomaan teille, että teidän pitäisi käyttää viittomista huuliltaluvun apuna. Viittominen saattaa estää lastanne koskaan oppimasta puhumaan. Jos elehditte, lapsenne alkaa ajatella elein.

Spradleyt uskovat mitä heille sanotaan, mutta vähin erin he alkavat miettiä kommunikointia. Mitä se on? Onko todella niin kuin heille on sanottu, että viittomakieli ei ole mikään kieli vaan alkeellinen elehtimistapa? Lynn on kuitenkin jo viisivuotias, kun .alkavat miettiä olisiko pannassa pidetty viittomakieli sittenkin parempi vaihtoehto. Vanhemmat etsiytyvät ryhmään, jossa viittomakieltä käytetään ja alkavat tutustua viittomiin. Ahaa-elämys on valtava niin vanhemmilla kuin Lynnillä, kun tämä hiljaisuudessa elänyt tyttö vihdoin pystyy ilmaisemaan itseään. 

Spradleyt alkavat vähitellen ymmärtää, että kieli on enemmän kuin puhumista. Kieli on sääntöjä ja symmboleja, joilla ajatukset voidaan ilmaista. Kieltä ilmaistaan kyllä puheella, mutta sitä voidaan ilmaista myös elein.

Hiljaisuuden lapsi on kirja, joka vie syvälle kuurojen maailmaan. Se on koskettava, vavahduttava kertomus siitä, kuinka tärkeää on tulla ymmärretyksi ja pystyä ilmaisemaan itseään.

Olen itse jonkin verran opiskellut viittomakieltä, vaikka kuurous ei kosketakaan itseäni. Viittomakieli on minulle kuitenkin mukava harrastus ja olen erään kerran ollut ainakin vähän avuksi sillä taidolla. Tahtoisin oppia sitä enemmänkin kuten yleensä kieliä.

Hiljaisuuden lapsi on ensisijaisesti yhdysvaltalainen tarina. Suomenkielisessä teoksesssa on kuitenkin loppuun liitetty Eino Savisaaren lyhyt tiivistelmä miten Suomessa on suhtauduttu kuurouteen. Se ei ole ollut kovinkaan erilaista meillä kuin rapakon takana. Liitteenä on myös järjestötietoa kuuroihin liittyen sekä kirjallisuusluettelo suomenkielisestä kuuroille tai kuuroudesta kiinnostuneille  suunnatusta kirjallisuudesta.

...

Aistittavat kirjat -lukuhaaste, kuuloaisti