Antoine De Saint-Exupéry: Lento Arrasiin!

 

Antoine De Saint-Exupéry

Lento Arrasiin 

Alkuteos: Pilote de Guerre 

Suomentanut Seppo Sipilä

Kuvitus Bernard Lamotte

189 s.

Takakansitekstistä: "Lento Arrasiin on väkevä silminnäkijäkuvaus länsimaisen sivistyksen ja demokratian  kohtalonhetkistä, sodasta, joka koitui kirjailijan kohtaloksi."

Kirjailijakuvaus kansiliepeessä: "Antoine de Saint-Exupéry (1900-1944) on 1900-luvun rakastetuimpia ja tunnetuinpia kertojia Hänet muistetaan myös lentäjänä, ja hänen lentämisestä kertovat kirjansa oat ilmailun varhaisten vuosien klassikoita".

Ennen kaikkea de Saint-Exupery  tunnetaan filosofisesta satuteoksestaan Pikku prinssi (Le Petit Prince)

Myös Lento Arrasiin on hyvin filosofisluonteinen teos, jota minun on vaikea määritellä mihinkään tiettyyn genreen. Siinä on omaelämäkerrallista otetta ja proosateoksen luonnetta filosofisine pohdiskeluineen. Määrittelin tämän enemmän faktaksi kuin fiktioksi, sillä kuvaahan de Exupéry tässä niin toisen maailmansodan oloja kuin lentämiseen liittyviä seikkoja ja kuka voi laittaa ihmismielen pohdinnat fiktioksikaan? Essee, pienoisnovelli, sotaromaani? Monologi?Draama, jota käydään ihmismielen sokkeloissa. 

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen ja ajattelemaan pistävä teos, jossa, samoin kuin Pikku prinssi -teoksessa on löydettävissä hienoja pieniä oivalluksia sodan luonteesta, toivosta ja epätoivosta aina Ranskan vallankumouksesta tuttuihin Vapaus, Veljeys Tasa-arvo pohdintoihin, ja lopulta sukkelletaan ihmisyyden syvimpiin sokkeloihin. 

Tiedän hyvin mistä tämä voimakenttä on syntynyt. Vuosisatojen ajan kulttuurini pohti Jumalaa ihmisen kautta. Ihminen oli luotu Jumalan kuvaksi. Jumalaa ihmisessä kunnioitettiin. Ihmiset olivat veljiä Jumalassa. Tämä Jumalan kuvajainen antoi luovuttamattoman arvon jokaiselle ihmiselle. Ihmisten suhde Jumalaan oli itsestäänselvä perusta jokaisen velvollisuuksille itseään ja muita kohtaan. Minun kulttuurini on kristillisten arvojen perillinen. Tulen pohtimaan katedraalin rakentamista ymmärtääkseni paremmin sen arkkitehtuuria. (s. 178) 

Suomi-bongaus:

"Laivueeni 2/33 tarjoutui vapaaehtoisena taistelemaan ensin Norjan ja sitten Suomen puolesta."(s.163)

Hmm. Tätä minun täytyi hieman tutkia ja ilmeisesti Sain-Exupéry "piti ääntä" Suomen puolesta talvisodan aikana. 

 

---

Kyyti Finna 2026 -lukuhaaste heinäkuu: Kirjassa kuvitus

Jos pidät Pikku prinssi -teoksesta, luulisin sinun pitävän myös tästä.

Lorna Cook: Kadotetun rakkauden vuodet

Lorna Cook

Kadotetun rakkauden vuodet

Alkuteos: The Lost Memories

Suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Bazar, 2026

336 s.

Kannen suunnitelija Timo Numminen

Saatu arvostelu-/markkinointikappaleena kustantajalta mainostarkoituksessa. Tämä ei kuitenkaan ole mainos, vaan henkilökohtainen mielipide ja näkemys teoksesta. 

Vehnä oli jo täydessä mitassaan - olihan elonkorjuun aika - ja voin sävyissä hehkuva pelto jatkui kaukaisuuteen kuin olisi rientänyt ottamaan vastaan kesäauringon kirkkaita säteitä. Hän ei tuntenut karheita vihneitä vaikka hiveli tähkäpäitä kämmenellään eikä nähnyt pientä traktorin vetämää leikkuupuimuria, joka alkoi parturoida peltoa. Kaiken sellaisen katse sivuutti mennessään kauemmas metsänrajaan, kun hän kuunteli ja odotti. Tämä oli viimeinen hetki, vihonviimeinen hetki, kun mies voisi palata hänen luokseen. Sen jälkeen tulevaisuus olisi sinetöity - ja kohtalo täyttyisi.  

Lorna Cookin Kadotetun rakkauden vuodet on, samoin kuin hänen aiemmat suomennetut teoksensa, kahden aikatason tarina. 

On toinen maailmansota ja vuosi 1944  ja 19-vuotias Kitty, joka auttaa isäänsä The Duck -pubissa. Kitty kuitenkin toivoo pääsevänsä toisenlaisiin sotaponnisteluihin, se on, jollekin maatilalle maatytöksi, jonka ikärajan hän on juuri saavuttanut.  Ja on vuosi 2011 ja Amy, joka pitää pientä teehuonetta. Amy on Kittyn tyttärentytär. Näin tämä tarina on myös sukupolvitarina. Tarina sijoittuu englantilaiseen maaseutumiljööseen Suffolkissa. 

Kerronnallisesti nämä kaksi aikajännettä vuorottelevat. Mielenkiintoinen kerronnallinen ja aikatasoja yhdistävä tekijä on päähenkilöiden samankaltainen lähtötilanne. Kitty tapaa amerikkalaisen lentäjän, Charlien,joka "väenväkisin" tuppautuu pubiin saadakseen olutta äskettäisen hermoja koettelevan tapauksen vastapainoksi, vaikka pubi ei vielä ole avautunut ja Amy tutustuu amerikkalaiseen mieheen Jackiin, joka on saapunut paikkaunnalle isänsä ja isoisänsä kanssa läheisellä lentokentällä järjestettävään muistotilaisuuteen, läikyttämällä olutta tämän puserolle. Tarkoituksellista tai ei, samankaltaisuus esiintyy myös perhekuviossa, sillä Kittyllä on vanhempi sisko Janie ja Amyllä  isosisko Caroline. Mikä minua lukiessa hieman mietitytti oli kerronnasta puuttuva väliin jäänyt sukupolvi. Kitty asuu isänsä kanssa The Duckin yläkerrassa, Amyn isästä mainitaan vain, että hän on jättänyt perheensä, ja äitikin ilmaantuu tarinaan sivuosassa vasta tarinan keriytyessä. 

Kittyn ja Amyn aikakaudet alkavat loksahdella kohdakkain, kun Amy vie valokuvaajana toimivan Jackin kotitilalleen kuvaamaan. Kitty, joka on jo yli kahdeksankymmentävuotias, on kiipeillyt ullakolla, mistä hän saa kuulla ja Jack auttaa hakemaan lisää tavaraa ullakolta, muun muassa Kittyn vanhoja päiväkirjoja ja menneisyys alkaa kummitella Kittyn mielessä muistojen tulvassa. Kittyn kokemusten versus Amyn tunne-elämän välinen vuorovaikutus ja jännite tihentyy hitaasti, mutta vääjäämättömästi.

Lorna Cook taitaa hyvän tarinan ainekset kuin ainakin hyvä kokki, joka saa vähistä aineksista maittavan sopan. Hitaasti edeten, kypsytellen tarina kehittyy ja saavuttaa lakipisteensä ja ainakin itse olin lopulta sellaisessa tunnetilassa, jota en aloittaessani olisi odottanut. Upea, upea tarina. 

Kiitos kustantajalle hienosta lukukokemuksesta! 

--- 

100 kirjastojen -lukuhaaste 2026 kohta 8: Kirjassa kuunnellaan jazzia . Teoksessa viitataan tanssimiseen Glenn Millerin Kuutamosonaatin tahdissa, ja jos tanssitaan jonkin sävelmän tahtiin, niin kyllä siinä kuunnellaankin. Glenn Miller kai edusti svingiä, joka on jazzin alalaji, näin minulle ainakin kerrottiin, kun tein pienen haun asian tiimoilta.

Allan Aldous: Kutsukaa lentävä lääkäri!

Allan Aldous

Kutsukaa lentävä lääkäri

Alkuteos: Doctor with wings

Suomentanut Matti Käki

Otava, 1962

171 s.

Päähenkilö:David Locke on skotlantilainen lääkärinpoika  Edinburghista. 

"Totuus asiassa oli,että hän ei ollut halunnut lähteä tutusta Edinburhistaan, ystäviensä ja kaiken muun luota, mikä oli ollut osa koko hänen elämäänsä - ainakin siihen päivään asti, vuosia sitten, ei, sittenkin vain viisi kuukautta aikaisemmin - jolloin hänen isänsä oli ilmoittanut, että hän oli hakenut paikkaa Australian Lentävässä lääkäripalvelussa, koska oli ehdottoman tärkeätä hänen vaimonsa terveyden tähden,että he muuttaisivat lämpimään ja kuivaan ilmanalaan."

Perhe muuttaa Alice Springsiin, joka todellakin on hyvin erilainen seutu kuin Edinburgh. Vähin erin David kuitenkin kiinnostuu Lentävien lääkärien toiminnan teknisestä puolesta. Eräällä retkellä lähiseudulla perhe ottaa kyytiin peukalokyytiläisen "Territorion kirjoittamatttoman lain" vuoksi. Poika on näännyksissä vedenpuutteesta. Poika, Bert kertoo uskottavalta tuntuvan tarinan, mutta ennen pitkää Davidille selviää, että Bert on puhunut muunnettua totuutta. Hän on karannut kotoaan, koska siellä on niin karua olla.

Kutsukaa lentävä lääkäri on ihan lukukelpoinen tarina, jossa on ripaus Australian maantiedettä ja historiaa. Tämä historia ei kaikilta osin näyttäydy aurinkoisena, sillä kuvaukset alkuasukkaista ovat aikansa ajatuksia ja ilmapiiriä ilmentäviä. Lukiessa tulee mieleen, kuinka erilailla tässä kuvataan Australian aboriginaaleja kuin esim.Madeline Brentin Elektran tyttäressä. Tosin teokset ovat erilaisia, mutta suhtautuminen aboriginaaleihin on kuin yö ja päivä.

Myös Locken perheen suhtautuminen Bertiin, tuohon karanneeseen poikaan kuvastaa säätyeroja, jos kauniisti sanotaan.

- Mutta hänellä ei ole ketään ystäviä taisellaista, David vastusti. - Otaksun hänen ajattelevan saavansa pysyä täällä yhtä kaikki.

Sitten häntä on kehoitettava ajattelemaan toisella tavoin, tohtori Locke sanoi. - Olen pahoillani, David. Mutta katsokaamme totuutta silmiin. Hän ei ole meidänlaisemme henkilö. - Kyllä, tiedän sen, isä, mutta...

-No et kai voi sanoa, että pitäisit kaverista.

-Tuota, en. Minä säälin häntä. Ja mieluummin olen hänen kanssaaan kuin maleksin ympäriinsä yksinäni.

-Mutta David rakas, hänen äitinsä sanoi. - Kuten isäsi sanoi, Bert ei ole meidänlaisemme henkilö. Meidän on oltava tarkkoja näissä asioissa.

David lähtee isänsä mukana sairaslennolle ja jää eräälle maatilalle seuraamaan elämää siellä.Kohdatessaan Bertin uudelleen, hän joutuu vaaralliseen seikkailuun, ja saa huomata, kuinka tärkeää työtä Lentävä lääkäripalvelu tekee. Bertkin saa huomata, että hänelle sittenkin tahdotaan hyvää.

Jos ei ota lukuun noita eriarvoistavuustekijöitä, niin tämä on ihan mielenkiintoinen teos. Jollakin tavoin tämä saa ajattelemaan, että kenties tämä kirja on ollut innoittajana australialaisessa tv-sarjassa Lentävät lääkärit. Ainakin tässä on jotain samaa tenhoa. Pidin aikoinaan paljon tuosta tv-sarjasta eikä olisi hullumpaa, jos se taas jossain vaiheessa uusittaisiinkin.

---

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 39: Kirjassa lennetään

Kirjatunteet haasteessa

Jerry B. Jenkins:: Syöksy ihmissyöjälaaksoon!

Jerry B. Jenkins

Syöksy ihmissyöjälaaksoon

Alkuteos: Crash at Cannibal Valley

Suomentanut Mirja Sevn

Päivä Oy, 2009

157 s.

"Hän oli nähnyt enemmän kauhua ja murhetta kuin koskaan aikaisemmin koko elämänsä aikana. Siinä oli liikaa kestämistä, liikaa ajattelemista."

Jani on kuudesluokkalainen poika Alaskan Muklukista. Hänellä on vuotta nuorempi sisko Katja. Isä on lentäjä, joka on palaamassa sotilastehtävistä kotiin. Äidin on määrä hakea lapset koulusta ja yhdessä he menisivät isää vastaan lentokentälle. Jani on odottavalla mielellä. Mikä ihana päivä. Päivästä ei kuitenkaan tule ihana. Odottaessaan äitiä tulevaksi koululle tulee poliisipartio. Janin ja Katjan äiti on joutunut auto-onnettoimuuteen ja saanut surmansa.

Janilla oli kestämistä. Hän oli yksin keskellä villiä Indonesian viidakkoa, jonne isä oli lähtenyt lähetyslentäjäksi myytyään äidin kuoleman jälkeen lentämiseen liittyvän yrityksensä. Matkalla Yawsikoriin lentokoneeseen tulee kuitenkin jokin vika ja kone syöksyy kohden tuhoa.

- Hiljaa! Isä sanoi, ja hiljaista nyt olikin. Äänekkäiden moottorien sätkätys oli lakannut, eikä Jani kuullut enää muuta kuin korkealta alas liukumisen kuolonhiljaisuuden.

Lentokoneen lasti irtoaa kiinnikkeistään ja tömähtää seurassa olleen lähetystyöntekijän päälle kohtalokkaasti. Sisko Katja katoaa ennen kuin kone tekee lopullisen rysähdyksen.

Jani on todellakin kokenut enemmän kauhua ja murhetta kuin milloinkaan pienen elämänsä aikana. Hän on yksin säilynyt vahingoittumattomana. Lähetystyöntekijä on kuollut, isä loukkaantunut, Katja kadonnut.Kuinka hän selviäisi täältä. Kaiken lisäksi hän oli alueella, jota asutti villi braza-heimo, jossa saattoi vielä olla ihmissyöjiä.

Jani kokee itsensä nynnyksi. Koulussa, Alaskan Muklukissa hän ei pärjännyt seitsemäsluokkalaisille lumisodassa. Isä kutsui häntä nimellä Spitfire. Katja, joka on vuoden nuorempi on kiinnostunut radioista ja niiden toiminnasta. Hän tietää niistä miltei kaiken.

- Mitä sinä teet? Jani kysyi. - Lasken ulos radion antennijohtoa. Kuusitoista metriä johtoa, joka tulee ulos koneen takaosasta. - Mihin se on tarkoitettu? Jani kysyi. - Selitä sinä Katja. - Radion antennijohto laajentaa koneen radiosignaalikantamaa. Tyttö sanoi. - Varsinkin lennettäessä vuorilla. Se kelataan ulos, kun ollaan ylhäällä ja takaisin sisään, kun ollaan maassa. 

Radiolähettimestä tuleekin sitten pelastusrengas perheelle, sillä lopulta myös Katja löytyy hoipertelemasta vuorenrinteellä pää sekaisin. Mutta ennen kuin pelastajat saapuvat kohtaa Jani villit brazat.

Jenkinsin syöksy ihmissyöjälaaksoon on osa Lento seikkailuun -nimistä nuorten kirjasarjaa, joka kertoo lähetyslentäjien työtä eri puolilla maailmaa.  Paitsi seikkailua, tarinan teemana on usko Jumalaan, silloinkin, kun kaikki näyttää toivottomalta ja synkältä.

----

Tällä mukana Mennään metsään -lukuhaasteessa
Kirjankansibingo kohta yö.

 BINGO! Pystyrivi sinisin reunuksin