Tšingiz Aitmatov: Varhaiset kurjet

Tšingiz Aitmatov

Varhaiset kurjet (ja muita novelleja)

Alkuteokset: Rannije zuravli, Novyj Mir 9/1975, Litsom k litsu ja Svidanije s synom

teoksesta Provesti i rasskazy, Kyrgyxstan 1971

Suomentanut Ulla-Liisa Heino 

Kansakulttuuri Oy, 1976 

214 s,

Vahinko, että ilmasto ei Talasin vuorilla ollut sellainen kuin kuumissa maissa. Ilmasto jos olisi ollut toisenlainen, olisi elämäkin ollut toista. Olisi kasvatettu omia norsuja. Norsuilla olisi ajettu kuin härillä. Mitä pelkäämistä siinä olisi ollut. Ensimmäisenä hän olisi kiivennyt norsun selkään ja asettunut suoraan niskaan korvein väliin, kuten oppikirjan kuvassa näkyi, ja ajellut pitkin kyliä. Ja väki olisi kokoontunut katsomaan: "Katsokaa, tulkaa katsomaan! Sultanmurat, Bekbain poika ratsastaa norsulla!" Kyllä olisi Myrzagul silloin ihaillut ja olut suopeampi...

Varhaiset kurjet  alkaa koulussa, ikkunan vieressä istuvasta  Sultanmuratista. Opettaja, Inkamal-Apai, kertoo Ceylonista (nykyään Sri Lanka) ja sen erilaisesta ilmasto-olosuhteista. Sultanmuratin ajatukset kulkevat omia teitään ja välillä katse kääntyy luokkatoveriin, Myrzaguliin. Sultanmuratilla on veli - Adzimurat. Isä on sodassa. Tarina sijoittuu siis toisen maailmansodan tietämille. Sultanmuratin koulunkäynti keskeytyy, kun hänet ja muut isot pojat joutuvat auraamaan viljapeltoja kauas asumattomaan Aksaihin. Sultanmuratista tulee poikajoukon johtaja ja joutuu kahnaukseen Anatain kanssa. Huoli perheestä, isän kaipaus ja heräävät tunteet painivat Sultanmuratin mielessä isän hevosista puhumattakaan. 

Tämä on värisyttävä tarina, hienoa elävää, elämää uhkuvaa kuvausta, jos kohta pinnan alla väreileee. Novellin avoin loppu on pysäyttävä tehokkuudessaan. Tarina nostaakin esille päähenkilön sisäisen elämän ja mielenliikkkeet, mutta myös elämässä tapahtuvien yllättävien tilanteiden kohtaamiset. 

Luin tämän kirjan nyt, vuosien jälkeen uudelleen. Varhaisten kurkien ohella teoksessa on kaksi hieman lyhyempää novellia: Kasvoista kasvoihin ja Isä ja poika. Olen kirjoittanut ensilukukokemuksestani aiemmassa kirjablogissani näin. 

Erityismaininta tälle virkkeelle: 

"Uunissa aivan palaneen oljentuhkan sydämessä oli vielä jäljellä kytevä liekki kuin pienokaisen henkäys" 

 ---

Muualla mainittua:

Kirjasampo aikalaisarvio Kirjailijasta joko pitää tai ei pidä, ja jos pitää, pitää kovasti

Maailman valloitus kirjallisesti: Kirgisia

 

Olavi Eskola: Susipassissa!

Olavi Eskola
Susipassissa
RV-kirjat, 1994
196 s.


"Olkoon järki veturina ja tunteet perävaunussa" Isä Juhon neuvo tyttärelleen Larissalle, kun tämä mietti mennäkö puolisoksi Kostialle. Itselleni sanonta on tuttu Katinalan raamattuopistolta, jolloin sillä valotettiin sitä, onko uskonasioissa kyse tunteista. Ehkä järjen tilalla oli kuitenkin joku muu sana, jota en nyt muista.

"Jokin tähän nyt on haudattuna, mietti Kostia kävellessään kiivaana virtaavan joen vartta kotiaan kohti. Hetkeksi hän jäi istumaan puutarhapalstan takana kohisevan kosken ääreen. Vuorilla sulavat vedet olivat täyttäneet joen äärimmilleen. Kauniit vaaleanpunaiselle kukalle puhjenneet mantelipuut reunustivat joenvartta kulkevaa peltoa. Kostia istahti vänkkyrävartisen puun juurelle: - Jotakin niillä on mielessä, hän mietti. Pääskyt viipottivat täysin pilvettömässä taivaan sinessä, joki kohisi täyteyttään. - Voi, hyvä Jumala, vaimo odottaa lasta, ja mikä muu niillä on mielessä, kuin vangita minut. onko tästä taas lähdettävä? Kostia puri hammasta taistellessaan mielenliikutusta vastaan. - Larissalle se olisi liikaa. Hänen oma isänsä vangittiin juuri, kun hänen äitinsä odotti häntä. Hän joutuisi saman kohtalon uhriksi..."

Susipassissa on jatkoa Olavi Eskolan aiempaan Siperian kierros -teokseen, jota en ole lukenut. Molempien päähenkilö on inkeriläissyntyinen Juho Punkka ja hänen perheensä. Juho Punkka joutuu tunnustava kristittynä Stalinin vainojen seurauksena vangituksi, mutta tämän kuoleman jälkeen hän vähäksi aikaa saa pastorin valtakirjan, kunnes taas HruŜtŜevin jälkeen tilanne NL:ssa taas vaikeutui ja uskovia alettiin vangita ja hengellistä työtä rajata.

Juhon tytär Larissa miettii omaa uskoaan: Kärsiäkö isänsä uskon takia vai oman uskon vuoksi.  Punkan perhe asuu ensin Kirgisiassa  Frunzen kaupungissa, mutta muuttavat sitten Mustan meren lähettyville Suhumiin. Larissa menee naimisiin hengellistä nuorisotyötä tekevän Kostian kanssa, joka on tullut Ukrainan Rostovista vähäksi aikaa Suhumiin. Nuoret muuttavat Rostoviin. Punkan jäljelle jäänyt perhe muuttaa vähän väliä, milloin ollaan paikassa nimeltä Saht, milloin Saparovskissa,milloin Karzajovskissa. Piipahdetaanpa välillä Moskovassakin. Miliisi ja uskontasioista vastaavat ovat aina mustine volgineen lähettyvillä. Uskosta pidetään kuitenkin kiinni vaikka 'maan alla'.

Susipassissa sijoittuu aikaan ennen NL:n romahdusta. Vihdoin, GorbatŜhovin tultua valtaan ja glasnostin myötä Punkan perhe saa muuttoluvan ja he matkustavat Yhdysvaltoihin, jossa saavat kodin  Bryte-nimisessä pikkukaupungissa.

Susipassissa kertoo vankasta uskosta vainojenkin keskellä, peräänantamattomuudesta ja rohkeudesta. Se kertoo siitä, kuinka Jumala pitää huolen omistaan vaikeuksienkin keskellä. Olisi kylllä ihan kiinnostavaa lukea se ekaosakin.

Hieman ihmettelin, miksi kirjassa puhuttiin Gruusiasta, kun kartassa kuitenkin näkyy alueen nimenä Georgia. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin samasta asiasta, Mustan meren lähellä, Suhumissa kun oltiin.

---
Kirjallinen maailmanvalloitus Georgia 

Helmet 2020 lukuhaaste kohta 10:  Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa (Kirjan tapahtuma-aikaan Georgia oli osa NL:a, nykyisin se on itsenäinen valtio ja pienen googlauksen kautta oletan sen asukasmäärän pienemmäksi kuin Suomen.