Alkuteos: Ο Φτωχούλης του Θεού, (O ftochoúlis tou Theoú), 1956
Suomentanut: Aarno Poromies
Tammi, 1961
321 + 1 s.
- Isä Frans, huudahdin, oletko lähtenyt pois Paratiisista? - Palelen, hän sanoi, ja minun on nälkä. En tiedä minne pääni kallistaisin. Minulla oli hunajaa ja leipää ja kiiehdin noutamaan niitä, jotta voisin tarjota hänelle ruokaa ja tyydyttää hänen nälkäänsä. Kun tulin takaisin, en nähnyt ketään. Se oli Jumalan merkki, selkeä viittaus: Frans harhailee kodittomana maan päällä, rakenna hänelle talo! Mutta ahdistus valtasi minut jälleen. Tuntikausia painiskelin sisimmässäni. Uupuneena painoin pääni pergamentille ja nukahdin. Silloin näin unen. Loikoilin kukkivan puun alla, tuoksuva Jumalan henkäys puhalsi ylitseni. Kukkiva puu oli Paratiisin puu. Ja jokaisella sen kukkivalla oksalla istui pieni lintu, niin pieni kuin aakkosten kirjain ja lauloi. Aluksi ne lauloivat kukin itsekseen, sitten kaksi yhdessä, sitten kolme. Ne hyppivät oksalta oksalle, ryhmittyivät kaksittain, kolmittain ja viisittäin ja virittivät lopulta raikuvan yhteisliverryksen. Koko puu muuttui lauluksi, suloiseksi ja kiihkeäksi lauluksi, joka oli täynnä palvaa intoa ja suurta murhetta. Minusta tuntui kuin makaisin käsivarret ristissä keväisen maan kamaralla ja tuo kukkiva puu kohoaisi sisimmästäni, juurtuneena kaikkialle ruumiiseeni ja imien siitä ravintoa. Kaikki elämäni ilot ja kärsimykset olivat muuttuneet linnuksi ja lauloivat.
En tiedä, mitä ajattelisin tästä teoksesta. Alkuun tekstin kauneuteen upposi niin, että harkitsin tämän hankkimista omaan kirjahyllyyni, mutta - lukisinko tätä uudelleen? En tiedä. Ehkä. ehkä en. Tekstin kauneus muuttui kerronnan myötä rujommaksi ja - teologisesti tässä on paljon pohdittavaa ja "nieleksittävää". Loppupuolella taas, kuvauksessa äidin tulosta Fransiscuksen kuolinvuoteen äärelle, kyyneleet olivat lähellä. Totta tosiaan, tämä vahvasti kerrottu tarina 1200-luvulla eläneestä rikkaasta kangaskauppiaan pojasta, joka jätti kaiken samaistuen Kristuksen köyhyyteen ja kärsimyksiin.
Fransiscus Assilaisen elämä ja persoona on kuitenkin kiehtova ja voisin hyvinkin ajatella lukevani hänestä enemmänkin. Erityisesti minua nyt kiinnostaisi hänen omat kirjoituksensa, joita ilmeisesti saattaisi löytyä suomeksikin. Toki hänen Rukouksensa ja Aurinkolaulunsa ovat ennestään tuttuja ja tunnetuimmat.
Keltainen kirjasto: Ruumiin ja tuskan kieltämisen mystiikkaa
