Eeva Mesiäinen
Maria Kajavan pitkä taival
Karas-Sana, 1991 (5. painos)
334 s.
"Hyvästeltiin. Toiset jäivät auttamaan pakkaamisessa, toiset tekivät lähtöä. Jakonen katseli Lmepiä mietteissään: ' Voi tuota tyttöä, kuinka se on kaunis. Ja senkinpitää lähteä kotoa pois. Mikähän sinuakin, lapsirukka, odottaa?' "
Lempi oli Marian (o.s. Mehiläinen) ja Simo Kajavan kahdesta lapsesta toinen. He olivat Inkerin Keltosta. Elämä hymyili aina siihen asti, kunnes kävi käsky: perhe karkotettiin Siperiaan. Monen muunkin suomalaisen inkeriläisen kohtalona oli karu karkotus, mikä minnekin, kauas kotoa seuduille kylmille ja kolkoille. Lempi samoin kuin pikkusisarensa kulevat Siperiän oloissa. Marialle ja Simolle syntyy kuitenkin lisää lapsia, joista hengissä säilyy kaksi tytärtä. Maria ja Simo joutuvat erilleen.
Stalinin kuoleman jälkeen Maria muuttaa lastensa kanssa ensin Viroon ja sieltä Karjalaan, Petroskoihin. Liennytyksen myötä, mutta ateismin vielä vallitessa alkaa Petroskoin inkeriläisten mielissä herätä toivo omasta seurakunnasta, kirkosta, jonne kokoontua. Maria saa venäjänkielen taitoisena asiakseen alkaa neuvotella asiasta.
Maria Kajavan pitkä taival on elämäntarina vahvasta naisesta, joka
menetysten keskellä pitää kiinni uskosta Jumalan hyvyyteen ja
huolenpitoon. Toisaalta Maria on myös suorasanainen ja antaa sanan
sanasta, mikä ei aina ehkä ole hyväksi. Mielenkiintoinen, avartava, elämänuskoa herättävä teos. Tämä on myös pala Inkerin suomalaisten historiaa ja historiaa vähän laajemminkin.
Paikallisväriä ja outoja sanoja:
Saraja
Tapuuna eli lauma
Kirjatunteet -haasteessa
'
---
Kirja on luettu myös Kirjarikas elämäni -blogissa, jossa teosta suositellaan kaikille rohkaisua kaipaaville.
Minusta tämä on tosiaan rohkaiseva teos. Se kertoo miten Maria Kajava sai Jumalalta voimaa selvitä mitä raskaimpien vaiheiden läpi. Aina jollain tavalla Jumala piti hänestä huolen ja lohdutti silloin kun hänen voimansa olivat loppumassa. Itse olen saanut paljon rohkaisua tästä kirjasta.
VastaaPoista