Irmeli ihmetyttö
Karisto, 1948
157 s.
Onko kenellekään ollut kirjoja lukiessa Dejavu-ilmiötä? Dejavuhan on outo tunne siitä, että tämä on tapahtunut aikaisemmin, olen kokenut tämän jo ennenkin. Minulla oli pieni Dejavu-tunne tätä kirjaa lukiessa, vaikka olen suhteellisen varma, että en ole ikinä aiemmin tätä teosta lukenut, eikä mieleeni tule mitään toista kirjaa, joka olisi lähelläkään tätä teosta.
Irmeli ihmetyttö on minä-muotoon kirjoitettu, päiväkirjanomainen tarina Irmeli Almista, joka on 18-vuotias nuori nainen Kokkolasta. Hänellä on sisko Hanna. Hanna on kymmenen vuotta vanhempi ja on tarinan alkaessa Kööpenhaminassa opettajatarkongressissa.
Sitten Hannalle tulee kirje, jonka Irmeli avaa, koska Hanna ei ole kotona. Kirje on Alva-tädiltä, joka on tyttärensä Ruutin kanssa matkalla Tukholmaan ja pyytävät Hannaa kotimieheksi Helsingin asunnolleen, vahtimaan heidän alivuokralaisiaan ja pitämään asiat kunnossa, sillä kotiapulainen Hilma-rukka tarvitsee hänkin apua. Irmeli lähtee sijaiseksi.
Irmeli matkustaa siis Kokkolasta Helsinkiin Engelaukiolla sijaitsevaan kerrostaloon, jossa hän tapaa Alva-tädin alivuokralaiset. Lähetyssaarnaajaan vaimoksi lähtevän Selma Patomäensekä tohtori Alfons Roopen, jonka nimi lyhenee Fonsuksi erotukseksi Ansusta, joka on Irmelin kokkolalainen tuttava, ja parhaillaan jossain veneilemässä. Hilma-rukkakin tulee tutuksi kaikkine sulhasjuttuineen, joista ei ota selvää.
Paikalle saapuu myös Henna-täti, jota Alva ei ole halunnut vaivata..
Irmeli ihmetyttö joutuu melkoiseen pyöritykseen, sillä kotimiehiä on nyt useampia ja kukaan ei tunnu olevan oikein taidollinen. Talousvarat ovat kadoksissa, avain, joka olisi pitänyt antaa Irmelille on kadoksissa ja kaiken lisäksi talossa alkaa tapahtua varkauksia.
Hopeakaappiin alkaa kertyä melkoinen pino panttikuitteja ja kaikenlaista tapahtuu muutenkin, ennen kuin Alva-täti saapuu Tukholmasta ja asiat selviävät.
Tämä on melkoista karusellia kerronnallisesti ja tapahtumien osalta, enkä oikein tiedä mitä ajattelisin. Mitä tulee syylliseen niin arvasin sen aika äkkiä, siihen oli hyvin selkeät viitteet. Kerronta on humoristinen, mutta lyö ehkä vähän ylitse. Tässä ei tunnu oikein olevan yhtäkään järki-ihmistä, ellei ota lukuun Hannaa, joka saapuu hänkin Kööpenhaminasta ja Alva-tätiä, joka kaiken aikaa oli uumoillut jotakin, mutta tarvitsi vahvistusta epäilyilleen.
Luin tämän osana naistenviikon lukuhaastetta.Tänään nimipäiväänsä viettävät Leena, Matleena, Leeni ja Lenita. Tässä teoksessa on yksi Leena, joka jää kyllä hieman muiden varjoon, vaikka yrittää kyllä pitää itseään esillä. Leena on Irmelin vanha ystävä, jota tämä menee tapaamaan Helsinkiin saavuttuaan.
"Aamu oli mitä ihanin ja meri suuremmoinen. Taloushuolet häipyivät mielestäni kuin tuhka tuleen. Tunsin oloni niin vapaaksi ja onnelliseksi, että päätäni huimasi melkein kuin matikan kokeissa. Mutta tällä kertaa miellyttävällä tavalla. Ansu tuli mieleeni. Ajattelin, ett hän varmaankin on parhaillaan purjehtimassa. Rintaonteloni oli niin täynnä naurua ja laulua ajatellessani Leenan hämmäästystä, että jalkanikin pelkästä myötätunnosta liitelivät siivekkäinä asfaltilla."
Irmeli ja Leena viettäävt suuremmoisen aamupäivän syöden kananmunia, joista Leena tuumii, että "viis niiden hinnasta". Tätä hieman mietin, että onko kananmunien hinta ollut kirjan kirjoittamisen aikaan jotenkin korkealla. Leena on kiinnostunut Ansusta, jonka muistaa alaluokilta ja on hyvin kiitollinen kuuntelija ja innostuu jopa muiden purjeveneistäkin. Leena myös alkaa epäillä tohtori Fonsua ja pistää Irmelin päähän ajatuksen, että jospa Fonsu onkin epäluotettava kaveri ja syy, jonka tähden Alva halusi Irmelin siskon kodinvalvojaksi?
"Jos Alvalla on avainnkaappi, jonka avaimesta Hilja-rukan tulee vastata päällään, niin siellä ehdottomasti on jokin erittäin tärkeä avain. Ja entä jos Fonsu jahtaa juuri sitä avainta?Tässä asiassa on totisesti jotakin mystillistä." Leena ei ole typerä, ajattelee Irmeli. Leena ilmoittaa tulevansa pian tarkastukselle taloon. "Silmäys riittää minulle sanomaan, onko Fonsu konna. Katsos, minä olen ihmistuntija."
Irmelistä alkaa tuntua, että Leena on hiukan itserakas. Suurtaa merkitystä Leenalla ei kuitenkaan tarinana kannalta ole. Hän vilahtaa kerronnassa aina välillä tekemättä sen suurempaa vaikutusta ja mietin, minkä kumman takia hänet on tarinaan ympättty. Hyvä kuitenkin,että ympättiin, sillä löysin nyt kuitenkin yhden Leenan päivän kirjan luettavakseni.
Naistenviikkoa ajatellen, tämä kyllä käy naistenviikon kirjaksi, sillä eilenhän oli myös Hannan päivä ja Hanna oli se viisas ja tarkka ihmistuntija, jota Alva alunperin kaipasi.
Naiseudesta sanottua:
Salmisen sekatavaramyymälän omistaja, Sannista sanotaan, että hän "on raivannut itselleen tiensä".
"Oikea mies aina tavallaan ottaa ylivallan naisesta"
"Meillä ei ole tarpeeksi naisellista arvokkuutta."
Aika erikoinen nuortenkirja, luonnehtisin tätä teosta. Ei ehkä parhainta Somersaloa, mutta keveää kesähupia nyt kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!