Margaret Epp
Sara ja persialainen paimen
Alkuteos: Sarah and the persian shepherd
Suomentanut Päivi Lankinen
Kuvittanut Esa Kontoniemi
RV-kirjat, 1991
148 s.
Tänään vietetään Sarin, Saran ja Saaran päivää. Osana Tuijatan ideoimaa Naistenviikon lukuhaastetta luen kirjoja, jotka on joko kirjoittanut tai joiden henkilögalleriassa esiintyy viikon nimipäiväsankareita.
Sara ja persialainen paimen jatkaa Sara Scottin, pienen kanadalaistytön elämää Saskatchewanin preerialla. Saralla on kolme vanhempaa veljeä, Robin, Stuart ja Keith. Isosisko Katahleen on mennyt naimisiin ja odottaa ensimmäistä lastaan. Keithkin suunnittelee avioliittoa. Stuart opiskelee raamattukoulussa ja Robbie opiskelee lukiossa.
Saralle ehtii yhden talven aikana tapahtua paljon, niin iloisia kuin surullisia asioita. Dramaattisinta on, kun talven liiukkailla jääkeleillä pari vanhempaa poikaa suistavat Saran Vallu-hevosen kanssa tien liukkaimmalle osuudelle niin, että hevonen kuolee. Lisäksi Saralle aiheuttaa huolta äidin vointi. Kuoleman varjot kehystävät tätä tarinaa, jonka sävy on kuitenkin elämänläheinen ja uskoa herättävä.
Tässä kirjassa on muutamia kirjallisuusviitteitä. Sara lukee seitsemättä kertaa Montgomeryn yhtä Anna-kirjaa. Lisäksi erityisen tärkeässä roolissa on James Russel Lowellin runo Dara. Tätä minun täytyi ihan tutkia ja ottaa selvää. Runo on Saran koulun lukuläksynä ja kun Sara tunnilla ajatuksissaan miettii runoa luulee opettaja,että Sara haaveilee omiaan. Hän käskee rangaistukseksi Saran kirjoittaa aineen sen hetkisistä ajatuksistaan, mutta saatuaan aineen myöntää,että hän taisikin olla väärässä. Myöhemmin opettaja pyytää Saraa muokkaamaan näytelmämuotoon kirjoittamaansa ainetta, jotta se voitaisin esittää jossain koulun juhlassa. Ja Sarahan kirjoittaa mielellään.
Sara on 12-vuotias ja aivan äkkiä hän alkaa kasvaa valtavasti pituutta.
Koko Braeburnin näytti valtaavan yksi ainoa ajatus. Kaikki puhuivat siitä koulussa, kirkossa, kotona, kaikkialla. Se oli erityisesti Saran mielessä, koska se tapahtui hänelle. Hän näytti kasvavan yhdessä yössä. Kun sama tapahtui Robbielle viime kesänä, Saran mielestä se oli vain jännittävää.Ja kun se tapahtuu pojalle, se onkin jännittävää.Robbiesta tulisi pitkä niin kuin Scottin suvun miehet olivvat aina olleet. Se oli hienoa. - Sinustahan on kasvamassa oikea aikamies, ihmiset ihastelivat, - mikä sen parempaa! Nyt oli Saran vuoro. Häntä nimilteltiin hongankolistajaksi ja puhelinpylvääksi. Hänen käskettiin varoa ovenkamanoita, ettei löisi päätään niihin. - Varo! Kumarru! hänelle hihkaistiin muka kauhistuneina. Äidit myhäilivät: - Sinun äidilläsi on varmasti paljon hameen pidennystyötä, kun kasvat tuollaista vauhtia, ja he lisäsivät kiusoitellen: - Etkö aio ollenkaan lopettaa kasvamista?
Isä myhäilee, mutta Saraa asia ei naurata.
- Olisi hyvä puhua tästä nyt! Sara puuskahti. - Kun pojat kasvavat, se on vain upeaa ja suuremmoista. Mutta kun tyttö kasvaa, sitä pidetään kuin vikana, rikoksena tai jotenkin häpeänä!
Sara pääsee kuitenkin uuden talvitakin ostoon Jane-tädin kanssa, aina Saskatooniin asti.
Takki oli vaaleanruskeaa veluria ja siinä oli tummanruskeaa piisaminnahkaa kauluksessaja hihansuissa. Kapea turkisreunus kiersi jopa helmassakin. Takki oli hieman liian pitkä, mutta se yllään Sara näytti aikuisemmalta kuin koskaan.elämässään. Häntä sävähdytti, kun hän katsoi kuvaansa suuresta, soikeasta peilistä. Hän silmänsä näyttivät suurilta ja- ja ihan kauniilta.
Sara saa myös takkiin sopivan turkislakin.Sara on 12-vuotias mutta pikkuhiljaa kasvamassa aikuisuuteen ja tytöstä naiseksi. Sara ja persialainen paimen on viides osa Margaret Eppin
tyttökirjasarjaa. En tiedä, onko tähän kirjoittettu vielä jatkoa.
Lukisin kyllä mielelläni enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti