Kirjahyllyni viidellä adjektiivilla.

Näin tämän kirjameemihaasteen instassa joitakin aikoja sitten ja ajattelin, josko kokeilisin omien kirjahyllyjeni penkomista. Tässä pieni adjektiivinen esittely omista kirja-aarteistani.

 

Kaunein

Kauneus on tietysti katsojan silmässä ja kauneutta toki kirjahyllystäni löytyy enemmänkin. Valitsin nyt kuitenkin tämän vanhemman painoksen Frances Hodgson Burnetin Salainen puutarha -teoksesta, josta minulla on WSOY:n klassikkopainoskin olemassa. Paitsi, että tämän painoksen kansi on kaunis on myös tarina kaunis. 

Rumin

 Kävin hyllyjen tarjonta läpi, en vain löytänyt tähän mitään, minkä voisin esitellä kirjahyllyni rumimpana teoksessa. Rumia kansia kyllä löytyisi, rumia, koska ne on repaleisia, kuvattomia, karmean värisiä, mutta tarinat ovat kaikkea muuta kuin rumia. Tietysti joissakin tarinoissa esiintyy myös rumuutta, Hieman mietin tähän kohtaan Aili Somersalon Mestaritontun seikkailuja. En kuitenkaan osaa pitää tätä kantta rumana. Sitä vastoin laitoin sen pelottavimpien sarjaan. 

Pelottavin kansi 2

 

Pelottavin

Pelottavimmaksi kansikuvaksi valitsin tämän Norri, Kekkonen & Knuuttilan tietokirjan Jean D'Arcista ja onhan tarinakin vähän pelottava, jos kohta historian hahmona kiehtova. Nuo keskiaikaiset hirviöhahmot, kuten tuossakin leijailee taustalla, ovat karmeita. En ymmärrä, miten niitä on kukaan on voinut haluta nurkkiinsa luimistelemaan, kuten monissa Keski-Euroopan rakennuksissa saattaa olla. 

 

Värikkäin

Värikkäitäkin teoksia löytyy ja ehkä värikkäämpiäkin, valitsin nyt kuitenkin nämä kaksi rinnakkaisteosta: Blumen der Alpen & Blumen der Berg, jotka esittelevät alppien ja vuorten kasvimaailmaa. Kaunis katsella, vaikka kieltä ei ymmärräkään. 

 Söpöin

Söpöimmäksi valitsin kansikuvan perusteella tämän Elina Aron Ruusutalon Maijun, joka kuuluu viimeisimpiin hankintoihini, ja jota en ole vielä ehtinyt lukemaan. Maatalon tyttönä lehmänvusut kuuluvat kyllä söpöimpiin juttuihin, mitä elämässä voi kohdata. Isot lehmät taas voivat olla pelottavia, kuten minä sain kokea ihan pienenä, kun juoksin sellaista pakoon saunaan. Kasvettuani jonkin aikaa ei ne enää olleetkaan niin pelottavia.

Tässä vielä toinen söpö kansikuva: L.Voronkovan Aurinkoinen päivä.  

Söpöin kansikuvitus 2

 

 

Ja lopuksi sitten..

Tärkein

 

Näissä kirjoissa ei ole kansikuvaa, paitsi tuossa ranskankielisessä taitaa olla. En ole lukenut ranskaa sen paremmin kuin swahilia tai navajoakaan. Hebreaa olen hieman opiskellut ja englantia ja ruotsia, jonka kielistä Raamattua parhaillaan luen. Swahilinkielisen Raamatun löysin kerran kirpparilta ja koska se oli tosi edullinen, ostin ihan mielenkiinnosta. Navajonkielisen taas hankin vuosia sitten kiinnostuksestani Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuriin. Ehkä näistä jotain voisi oppia kun vertailee käännöksiä rinnakkain. 

Minun oli vaikeuksia tässäkin kohdassa valita, sillä tärkeitä ja merkittäviä teoksia toki on Alcotista ja Montgomerystä alkaen, puhumattakaan Dickensistä.

Dickensin Kaksi kaupunkia löytyy kahtena erillisenä suomennoksena, englanninkielisenä pokkarina ja Kuvitettuna Klassikkona, joka sekin löytyy sekä suomeksi että englanniksi.