Vihdoinkin!

Vihdoinkin! Kuukausien odotuksen jälkeen ja monen monituisten tarkastusten jälkeen, paikalliskirjasto avasi vihdoin viimein ovensa. Toivoa sopii, että tilat nyt pysyisivät kunnossa ja käytössä. Ei sillä, etteikö luettavaa löytyisi omistakin hyllyistä, mutta onhan nyt mahdollista laajentaa näkymiä hieman useampaan suuntaan, kun ei tarvitse miettiä omia rajallisia mahdollisuuksia ... kyllä kirjasto on sentään hyvä palvelumuoto. 

No, mitä sitä sitten tuli lainattua, kun mahdollisuus tarjoutui. 

Kissa, joka jäljitti kaappaajan on dekkari, jossa rikoksia ratkoo kissa. Hieman erikoinen asetelma, joka on tullut vastaan joskus muinoin kirjablogien viidakossa ja jäänyt mieleeni kutkuttavana, täytyy tutustua -ajatuksin. 

 

Genjin tarina taas kiinnosti japanilaisen kulttuurin edustajana. Pituutta tarinalla on kyllä huimasti ja tämä on vasta ensimmäinen osa teoksesta. Silmäilyn perusteella ei ehkä ole kovin vaikeatajuista luettavaa, kuinka mukaansatempaavaa sitten on, sen aika näyttää.

Lainasinhan minä sitten vielä yhden kirjan, jonka olin varannut sukututkimusmielessä. Sitä selaillessani huomasin kuitenkin, että kyseinen kirja onkin kaunokirjallinen teos, eikä vastannut saamaani mielikuvaa. No, saan siitä kuitenkin toukokuun kirjan Kyyti-Finna -haasteeseen.

Varauksia olen jo ehtinyt tehdä, muun muassa heinäkuun Klassikkohaastetta ajatellen. Jääköön yllätykseksi, minkä klassikon olen päättänyt "selättää".  

Että kyllä tätä oli odotettukin.