Taina Pyysaari: Yhden Een kesä!

Taina Pyysaari

Yhden Een kesä

Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistys (SRK), 2016

123 s.

Emmi ja Ellu ovat parhaat ystävykset. Ovat olleet leikkikoulusta alkaen. Ellu on sanavalmis tyttö, joka saa ystäviä helposti. Emmi taas hiljaisempi, harkitsevampi. Emmi ei ystävysty helposti ja oikeastaan hänellä ei ole ketään muuta ystävää kuin Ellu. Tytöt ovat peruskoulun viimeisellä luokalla. Kohta alkaisi kesäloma. Miten he sen viettäisivät. No, ainakin Suvikseen he menisivät. Yhdessä Emmiä ja Ellua kutsutaan kahdeksi Eeksi.

Alkava kesä kuitenkin muuttaa tyttöjen elämän. Ellu on menossa Ahvenanmaalle töihin ja Emmi jää yksin. Emmi alkaa pelätä. Ystävyys alkaa tuntua menneisyydeltä, ainakin siihen on tullut sävyjä, joita Emmi ei ymmärrä. Lisäksi Emmin terveys alkaa horjua. Paitsi, että häntä on vaivannut migreeni jo monta vuotta häntä alkaa huimata, hän pyörtyilee. 

Emmi on ison perheen toiseksi vanhin lapsi. Hänellä on kuusi veljeä.  

Kuinka Emmi selviää kesästä? Entä syksy ja lukion aloitus? Kesän lopulla Ellu ilmoittaa lähtevänsä Ruotsiin töihin.

Taina Pyysaaren tiivistunnelmallinen tyttökirja kertoo nuoren kasvusta, yksinäisyydestä ja ystävyydestä, mutta myös niistä tunteista, mitä kasvu tuo tullessaan. Emmi huomaa kiinnostuvansa veljensä kaverista Topiaksesta. Onko tässä jotain, vai eikö ole, hän pohtii. Olenko minä ylimääräinen vai kuulunko joukkoon? Ystävyys voi joskus yllättää tai syntyä hyvinkin jo puhevasti. Sen Emmikin saa huomata.

Yhden Een kesä oli hauska lukukokemus ja mukava kontrasti Essi Ihosen Ainoa taivas -teokselle. Siinä, missä Ainoa taivas ei uskon suhteen suonut toivoa ja lohtua, tässä teoksessa usko Jumalaan kantoi. Myös päähenkilön isä-/äitisuhde toimi. En tiedä paljoakaan eri lestadiolaissuuntauksista, mutta ilmeiseseti näissä kahdessa teoksessa on eri suuntaukset kyseessä. Essi Ihosen teos nousee esikoislestadiolaisuudesta, Pyysaaren teos sijoittuu ilmeisesti vanhoillislestadiolaisuuteen (Viittaus Suviseuroihin ja kiinnostavasti  todellisuutta kuvaavasti maininta oman kotiseutuni kansanopiston Opistoseuroihin.

Teoksen graafinen suunnittelu (Maija Holmin käsialaa) on onnistunutta ja lisää luettavuutta, mistä kiitokset. Kansikuva tukee tarinaa erinomaisesti.

Erikoismaininta tälle kuvaukselle:

Kodin turvallisuus kääriytyy ympärille kuin lämmin huopa

--

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 7: Kirja kertoo ystävyydestä 

Bongataan lintuja: Tässä teoksessa bongattiin myös lintuja ja nähtiin: Silkkiuikku, härkälintu ja mustarastas

Toini Hyvärinen :Portista kaupunkiin!,

Toini Hyvärinen

Portista kaupunkiin

Toimittanut Pentti Vinnurva

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry (SRK), 1997

Kansi ja kuvitus: Esko Toljamo

128 s.

"Illan hämärä oli laskeutunut kaupungin ylle. Saunalahdelta päin näkyi metsän taakse menneen auringon kajo. Kävellessään tuttua tietä Eeva mietti päivän tapahtumia. Pappilan kodin rakkaus ja lämpö puhuttelivat häntä. Olivatko ne heijastusta taivaallisen Isän rakkaudesta, jonka tuon kodin asukkaat olivat kokoneet."

Portista kaupunkiin kertoo 1920-luvun viipurilaiseta elämänmenosta, nuoren tyttökoululaisen hengellisestä heräämisestä. Päähenkilö Eeva on köyhän kodin lapsi. Isä on kuollut ja äiti on ollut ensin työssä ruukissa, sitten pyykinpesijättärenä ja nyttemmin hän ompeli liinavaatteita, joita sitten mui liikkeisiin. Eevan pääsy tyttökouluun ei ollut helppo, mutta kun hänen veljensä lupautui myös avustamaan, niin pääsykokeisiin sai tyttö lähteä. Kirjan tapahtuma-aikaan Eeva on jo ylemmillä luokilla, siinä neljän/viidentoista hujakoilla.

Tapahtumat, eli Eevan ajatusten virta ja pohdinta alkaa vyöryä, kun kouluun tulee uusi opettaja, pastori Lindeberg. Eeva ei ensi alkuun ole ihastunut vaan sanoo tovereilleen, että jos tämä alkaa "saaranata syntejä anteeksi" niin hän ei ala mitään. Opettajan tyyli kuitenkin vetoaa Eevaan ja Eevakin herättää opettajan huomion. Tämä kutsuu Eevan kotiinsa ja pyytää tätä auttamaan omia lapsiaan läksyissä.

Portista kaupunkiin kertoo lestadiolaisuudsta, mutta itse luin tätä kuin minkä tahansa kristillisen herätysliikkeen teosta, lestadiolaiset piirteet tulivat vasta aivan kirjan lopussa, kun alettiin käyttää lähinnä lestadiolaisten käyttämiä ilmaisuja.

Kirjassa oli kiva mustavalkokuvitus. Ajankuva ja Viipuri miljöönä oli kiehtova. Myös tyttökoululaisuutta sivuttiin samoin kuin tulevaisuuden haaveita. Eeva joutuu silmäleikkaukseen ja pääsee sitä kautta harjoittelemaan sairaalaan. Eeva haaveilee sairaanhoitajaksi opiskelusta.

Teoksella on todellisuustausta, jos onkin kuvitteellinen henkilöineen.