Liz Fenwick: Salainen ranta

Liz Fenwick

Salainen ranta 

Alkuteos:The secret shore

Suomentanut: Hilkka Pekkanen

WSOY, 2025

518 s.

Salainen ranta on romanttista historiallista viihdettä. Teoksensa kirjailija on omistanut  

"Karttatytöille, jotka toimivat maantieteellisissä tehtävissä toisen maailmansodan aikana, ja niille miehille ja naisille, jotka kulkivat salaa meritse Cornwallista ja Devonista Bretagnen rannikolle." 

Teoksen päähenkilö ja samalla minäkertoja on tohtori Meredith Tremayne, karttoihin erikoistunut ensimmäinen naisopettaja Oxfordin yliopistossa, lyhyesti Merry, joka on siirtynyt sodan ajaksi komentaja Flemingin sihteeriksi amiraliteettiin. Hänet lähetetään kuitenkin salaiseen tehtävään Cornwallin rannikolle, lapsuutensa ja kotiseutunsa maisemiin. Merryn tehtävänä on piirtää karttoja ja tehdä niihin muutoksia saatujen tiedustelutietojen mukaan, mutta myös ottaa selvää siitä, miksi rannikon kaksi eri sotilastiedusteluryhmää eivät tule toimeen keskenään. Samalla Merry yrittää myös selvittää kadonneen äitinsä arvoitusta. Merryn äiti on alkujaan ranskalainen ja hänestä on alkanut liikkua kaikenlaisia huhuja.

Merry on uraorientoitunut nainen, joka on päättänyt, että ei koskaan mene naimisiin, koska uraa ja avioliitttoa ei voi yhdistää. Hän törmää kuitenkin amerikkalaiseen Jake Russeliin , pitkään ja komeaan sotilaaseen ja journalistiin, joka jakaa saman kiinnostuksen Dorothy L. Sayersin Lordi Peter Wimsey -tarinoihin. Merryn ja Jaken välillä alkaa kipinöidä, mutta myös epäilyksiä leijuu puolin ja toisin. 

Tarina alkaa 5. toukokuuta 1942 ja päättyy 12. joulukuuta 1945.  Kerronnallisesti päivät ja viikot etenevät ei hitaasti eikä nopeasti, eletään vuotta 1942, kunnes tarinan loppupuolella hypätään jo kuukausia eteenpäin ja sodan loppuvuodet hypätään nopeasti "onnelliseen loppuun". Merryn minänäkökulman ohessa on muutamia kirjeotteita sekä Jaken lehtikolumneja. Cornwallin maisemakuvaukset kehystävät elämänmenoa.

Salainen ranta ei kuitenkaan ollut ihan sitä, mitä itse odotin vaan lähinnä rakkaushöttöä ja Merryn ajatustaistelua rakkauden ja uran välillä. Tarinan alussa jännitettä piti yllä Merryn äidin katoaminen, jonka ratkaisu selveni ilman suurta draaman kaarta. Lyhyt jännitysmomentti koetaan, kun Merryn ryhmä saa tehtäväkseen hakea liittoutuneiden lentäjiä ja agentteja Bretagnen rannikolta. Merellä käy kova myrsky ja tehtävä on tullut niin yllättäen, että kaksi miehistä on poissa pelistä joulujuhlinnan takia. Merry tarjoutuu navigoijaksi, sillä hänelle Bretagnen rannikko on lapsuudesta alkaen tullut tutuksi. Joukkueen johtaja ei ensin suostu, mutta antaa sitten periksi, mutta ... Merryn mukanaolosta ei saa tulla julkista. Sen on pysyttävä salassa. No, tästä episodista ei sen enempää, ettei tulisi liikaa paljastuksia. 

Se, minkä tämä teos kuitenkin avaa lukijalle on se salainen ja vuosien työ, mikä on vaadittu ennen Normandian maihinnousua, jota tämä tarina taustoittaa. Ei tämä tarina täysin kehno tarina ollut. Tässä oli yhteiskunnallista sodanaikaista näkökulmaa naisten asemaan ja sodanaikaiseen ilmapiiriin ja olihan tässä erilaisia näkökulmia elämään, iloja ja suruja. Jälkisanoissaan kirjailija tuo esiin teoksen todellisuuspohjaisuutta. Todellisuuteen pohjautuvaa fiktiota siis. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan minun kuppini teetä ollut. 

Mikä kolahti: 

On pelottavaa / rakastaa / sellaista, mitä kuolema saattaa koskettaa. / Rakastaa, toivoa, haaveilla / ja, voi, menettää. / Houkkien touhua tämä, / rakkaus, / mutta on pyhä tunne / rakastaa sellaista, mitä kuolema saattaa koskettaa. / 

Sillä sinun elämäsi on elänyt minussa; / sinun naurusi on ilahduttanut minua; / sinun sanasi on ollut minulle lahja. 

Sen muistaminen on tuskallinen ilo. 

On inhimillistä rakastaa, / on pyhä tunne / rakastaa / sellaista mitä kuolema saattaa koskettaa.  

Mainitaan, että runo on peräisin 1100-luvulta, kirjoittajaa ei kuitenkaan mainita. Kokeilinpa löytäisinkö vastauksen netin syövereistä ja kyllä. Löytyihän se mm. täältä:

‘Tis a fearful thing to love what death can touch. / A fearful thing / to love, to hope, to dream, to be – / to be, And oh, to lose. / A thing for fools, this, / And a holy thing, / a holy thing /to love. /

For your life has lived in me, / your laugh once lifted me, / your word was gift to me.

To remember this brings painful joy.

‘Tis a human thing, love, / a holy thing, to love /what death has touched. 

— Yehuda Halevi 

Vielä kansikuvasta: 

Kansikuvittajasta ei teoksessa ole mainintaa. Kaunis rantamaisema, yksinäinen nainen tähyämässä taivaalle, auringonlasku. Romanttista kyllä ja myönnän, että kiinnitti katseeeni teokseen kirjastokäynnillä, jos kohta nimikin oli jäänyt mieleeni. Teoksessa toki viitataan lentäjiin ja päähenkilön veli on lentäjä, mutta ei teoksen pääpaino kuitenkaan ole lentäjissä, vaan enemmän merellä ja vesillä liikkumisessa. Tässä mielessä kansi ei ihan vastaa sisältöä.

Satakirjastojen lukuhaaste 2026 kohta 28: Kirjassa tutkitaan jotakin asiaa. 

Muualla:

Kirjan jos toisenkin Jane ei valitsisi tätä kirjaa päästäkseen sisälle ajankuvaan, romantiikan nälkään kylläkin.