Tulipa taas hankittua kirjoja!

Nettiantikvariaatissa oli varastontyhjennys -80% ja minä en voinut vastustaa, vaan plarasin tarjontaa. Tuli hankittua kerralla enemmän, kuin yleensä. Nyt on lukemista pitkäksi aikaa ja moneen lähtöön. Tavarat tuli postin toimittamana kotiovelle, mistä iso kiitos. 

Tehdäämpä tässä pieni esittelykierros ostoksiini. Ehkä sinunkin kiinnostuksesi herää ja löydät näistä jotain mielenkiintoista. Vanhassa vara parempi, sanotaan ja joskus se voi olla totta kirjojenkin kanssa, mene ja tiedä.

 

Hevoskirjoja tulee joskus luettua, vaikka vältänkin niin sanottuja "tehtailtuja" tarinoita. Artkon nuortenkirjoja en ole kovinkaan montaa lukenut. Nämä neljä pientä teosta kuitenkin hankin, kun mielessä on yksi oma kirjoitelmanalku ja oppiakseni lisää kirjoittamisesta on lukeminen aiheesta  paras keino. Christine Pullein-Thompsonin Markkinaponin olen joskus muinon lukenut ja halusin palailla teoksen tunntelmaan. 

Hieman erilaiselta hevoskirjalta vaikuttaa tämä teos, jossa on myös muutamia upeita mustavalkokuvituksia. Ei kuitenkaan ihan kuvakirjakaan. Tätä teosta olen jo pidemmän aikaa katsellut nettiantikvariaattien tarjonnassa. Nyt nappasi!

Toisen maialmansodan aikohin vie sitten nämä kolme teosta. Per Hanssonin Jos veis he henkemme sijoittuu Norjaan ja kertoo Morsetin perheen tarinan. Vastarintatoimintaa on myös J. A Ader-Appelsin Hiirten talossa, joka sijoittuu puolestaan Hollantiin ja pieneen pappilaan. Henry Denkerin Sodan perintö ei mene aiheesta kauaksi sekään. Tarina sijoittuu Sveitsiin. Olen Henry Denkerin sairaalamaailmaan sijoittuvia teoksia lukenut ja pitänyt niistä. Tämä teos on kirjailijalta aivan uusi tuttavuus. 

Grölantiin, USA:han ja Kanadaan ja niiden alkuperäiselämänmuotoja tavalla tai toisella käsittelevät tai sivuavat nämä teokset.

Sekalaista uudempaa ja vanhempaa kirjallisuutta on tässä valikoimassa. Romantiikka ja nuoruutta. Jean de La Breten Kirsikka-sarjassa ilmestynyt Villivarsa on luokiteltu hevoskirjallisuudeksi, mutta en tiedä onko se kuitenkaan aivan tyypillistä hevoskirjallisuutta nimestään huolimatta. Aura Louhijan Hannuli on tyypillinen nuortenkirja ongelmineen ja ensirakkauden kokemuksineen. Kuuluu Otavan Isojen tyttöjen kirjastoon. Clare Darcyn Pääosassa rakkaus on taas aitoa viihdettä. Oranssit kannet ja kuvitus herättivät kiinnostukseni, vaikka toki takakansiteksien kuvauskaan ei pahitteeksi ollut kun ostopäätöstä ajatellen. 

 

Hengellisellä kirjallisuuspuolella mennään näiden kahden teoksen kanssa. Tapani Sopasen Silvottujen sinfonia on tuttu teos, jonka olen joskus nuoruudessani lukenut. Aihe jakaa varmasti mielipiteitä. Reino Laakkosen Maatilan salaisuus on nuorten seikkailukirja hengellisellä ulottuvuudella. 

Runan, se on Elsa Beskowin teoksia on tullut luettua jonkin verran, eikä Metsälintu ainakaan kantensa puolesta taida olla yhtään huonompi teos. Anna-Liisa Tiilikaisen Apusisar uskaltaa sisältää sota-aiheen lisäksi myös hengellisen ulottuvuuden. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus ostaa vain yksi teos näiden parinkymmenen sijasta olisin ostanut tämän tuon sotasairaalamiljöön vuoksi.  

Nykyajan peruskoulusta puhutaan paljon ja koulujen oppimistavoitteista. Omia kouluaikaisia koulukirjoja joskus olen katsellut ja ajatellut niiden puuttuvien hankkimista. Tämän Sanantaito I -teoksen nyt tulin ostaneeksi. Ehkä siitä tulee kertailtua äidinkielioppia ja kokeilla vaikka jotain kirjoitusharjoitusta. Alakoulaisten touhuja -oheislukemisto ei ole tuttua eikä ollut ainakaan minun kouluaikaan käytössä, mutta kansikuvitus vetosi tutustumaan teokseen, eikä näistä lyhyistä tarinoista ehkä ole haitaksikaan oman luovuuden herättelyssä. 

Mukavia, monipuolisia lukuhetkiä itselleni toivotellen!
J.k. Kuulisin mielelläni ajatuksiasi tästä postauksesta ja löydöistäni.