Johanna Spyri: Nelliä kasvatetaan!

Johanna Spyri

Nelliä kasvatetaan

Otava, 1922

Annikki Setälä

 

Tänään vietetään Hannan, Hannen, Hannelen, Jennan, Jennin, Joannan, Johannan ja jonnan nimipäivää. Onnittelut kaikille päivänsankareille. Naistenviikon haasteeseen valitsin Johanna Spyrin vanhan tyttökirjan Nelliä kasvatetaan.

Nelliä kasvatetaan on tuttua Johanna Spyrin tyyliä. Lapset ovat keskiössä. Tämän teoksen päähenkilö on 11-vuotias Nelli, joka on saanut elää hyvin vapaata elämää. Hänen äitinsä on kuollut ja isä, isä on rautatehtaan tirehtööri, paljon matkoilla ja töissä, mutta ei piittaamaton kuitenkaan. Joutuessaan taas lähtemään pitkälle työmatkalla, hän kirjoittaa serkulleen Kittille ja pyytää tätä saapumaan ja ottamaan tytön kasvatuksen kontolleen.

"Miina-neitsyt, minun taloudenhoitajattareni, on tehnyt tosin parhaansa, ja Ester, kyökkikuningatar, on auttanut niin hyvin kuin on osannut. Eniten lapsen hyväksi on tehnyt vanha Martta, vaimo-vainajani hoitajatar; mutta todelliseksi kasvatukseksi en voi nimittää sitä. Itseäni pitäisi ensimmäisenä syyttää, en osaa kasvattaa pikku tyttöjä."

Kitti Dorner saapuu Illerbachiin mukananaan ystävättärensä neiti Grideleen kanssa. Kittin ja Nellin välit sukeutuvat heti kohta ristiriitoihin.

"Suoraan sanoen en voi pienessä pörröisessä villissä huomata mitään yhtäläisyyttä kauniin, aina siistin ja  puhautta  loistavan Cornelian kanssa ilosta loistavine silmineen, jotka nauroivat niin ystävällisesti ruskeiden hiuskiehkuroiden alla. Sanon suoraan, Fredrik, miellyttävältä ei lapsesi vaikuta. hän näyttää ilkeältä, villiltä kissalta, joka kyyristää selkänsä ja pörröttää karvansa hypätäkseen kasvoille."

Ilmeisesti Kitti Dorner ei ole kissaihmisiä. Ainakaan lastenkasvatuksesta hän ei tunnu tietävän mitään, tai ainakaan hän ei ymmärrä Nelliä, joka on hänen mielestään "kuin villi jänis, tekee kaiken hyppien". Tyttö on hänen mielestään kokonaan höyläämätön.

Nelli on kuitenkin  hyvinkin taipuvainen tekemään asioita hyvin ja oikein."Lapsi ei ole pahankurinen", sanoo isä. Ja parempi käsitys tytön luonteesta on myös Martalla, jonka luona tyttö vierailee joka päivä iloisena ja tuoden hyvää mieltä vanhalle naiselle. Eikä kotiopettajallakaan ole pahaa sanottavaa.

Vaikeuksia syntyy, kun Nelli ottaa Kittin sanomiset kirjaimellisesti. Nellin kulmakarvat kurtistuvat ja otsa rypistyy, kun hän ärsyyntyy ja Kitti tuo esille, kuinka rumalta Nelli näyttää ja tälle kasvaisi sarvet otsaan. Nelli alkaa tuntea, ettei kukaan pidä hänestä ja alkaa peittää otsansa hiuspehkollaan, mistä Kitti saa lisää vettä myllyynsä ihan mahdottomasta lapsesta. Kaiken kukkuraksi Kitti syyttää Nelliä savisilla jaloilla sohvalla seisomisesta, minkä tämä lujasti kieltää.

Nellin koti on maalla ja Martta, tuo hänen äitinsä vanha hoitajatar on sisustanut mökkinsä yläkertaan siistin huoneen, johon hän voisi ottaa jonkun, joka kaipaa lepoa ja vahvistumista. Nellin avulla laitetaan ilmoitus lehteen ja kohta hän saakin sinne asukkaan.

Kaupungissa on pastorin leskirouva Halm neljän lapsen kanssa. Perheen lapsista Arno-poika on heiveröinen ja kaipaisi kovasti vahvistusta. Lisäksi perheessä on Agnes, jonka intohimo on musiikki, Niina, oka haluaa maalata, pikkuinen Mux haluaa ratsukenraaliksi. Mutta holhooja, tohtori Schaller on sitä mieltä, että tytöt voivat opiskella enää muutaman vuoden tätä "leivätöntä taidetta". Sen sijaan heidän pitää ryhtyä ompelijoiksi. näin he saavuttavat päämäärän nopeammin, tekevät työtä ja ansaitsevat.

Arno saapuu siis Illerbachiin Martta-rouvan asuntoon ja ystävystyy kohta Nellin kanssa. Hän ei kuitenkaan saa tyttöä muuttamasta kampaustaan, sillä tämä pelkää yhä otsaan kasvavia sarvia. Kun isä saapuu kotiin lyö Kitti hanskat pöytään ja sanoo, että tyttö pitäisi lähettää johonkin laitokseen, ehkä isompi lapsijoukko saisi tämän tolalleen. Lisäksi Kitti toivoisi Nellin isän huomioivan hänet seuramiehenä, mutta tämä ei lainkaan ole samoilla linjoilla ja niin Kitti saa ystävättärensä kanssa lähteä. Mukanaan he vievät Miina-neitsyen, joka on täysin muuttanut aiemman ystävällisen suhtautumisena Nelliin ja alkanut sen sijaan  imarrella neitejä, joista jomman kumman uskoi päätyvän isännän puolisoksi. Miina saa lähtiäistoivotukset Esteriltä, että tämä kertoisi totuuden siitä sohvan multaamisesta ja Miinan korvat alkavat punoittaa. Sillä hän se oli ollut, joka oli noussut kenkineen sohvaan vetääkseen sohvan takana seinällä olevan kellon.

Vaikka Nellin isä ei tajunnutkaan, tai jos tajusikin, ei halua ollut, serkkunsa vihjailuja, päättää  isä päättää lähettää Nellin kasvatuslaitokseen, sillä hän näkee kuinka paljon Nelli on muuttunut hänen poissaolonsa aikana. Kuultuaan tämän Nelli puhkeaa rajuun itkuun ja on aivan epävoivoinen pyytäen, että isä ei tekisi tätä. Lopulta isä kysyy neuvoa Martalta, joka neuvoo isää vielä harkitsemaan asiaa ja tämä tekeekin näin. Sitten Nelli saa kirjeen Arnolta, joka on palannut kaupunkiin ja on sairastunut. Arno pyytää Nelliä luokseen.

Arnon luona kaikki lopulta selviää hyvän ja viisaan pastorinrouvan toimesta ja pikku Muksin avustuksella. 

Pidän näistä Johanna Spyrin lapsikuvauksista todella paljon.