Käthe Recheis: Kleine Maisblüte!

Käthe Recheis

Kleine Maisblüte!

Dtv Junior 

Die Taschenbibliotek

1996

63 + 1 s. 

Kansikuva: Alicia Sancha 

En ole koskaan opiskellut saksaa. Uskaltauduin kuitenkin ostamaan tämän pienen, saksankielisen lastenkirjan, koska intiaaniaihe kiinnosti, sen verran kansien perusteella teoksesta ymmärsin. Olen nyt lukenut tämän ja kääntänyt tämän googlekääntäjällä. Muutama ongelmallinen kohta tuli vastaan ja täytyi hieman enemmän etsiä vastausta, mitä kyseisessä kohdassa tarkoitetaankaan, mutta ihan hyvin ja sujuvasti tämän sain käännettyä, mitä nyt jostain syystä käännös tarjosi useammin Pientä Ruiskukkaa kuin Maissinkukkaa ja joskus joku nimi kääntyi suomeksi ja joskus ei. Mutta siis, ihan hyvin, vaikkakaan ei kovin nopeasti, tämä tuli läpi käytyä.

Pieni Maissinkukka on papago-intaani (virallisesti Tohono-O'odham). Hän asuu isosiskonsa Kirkas Aamu, isoveljensä (?) Pyörremyrsky ja pikkuveljensä Heinäsirkka kanssa pienessä kyläyhteisössä. Perheeseen kuuluu vanhempien ohella isovanhemmat ja eno (?) Pöllönsulka ja täti Sateenkaaripilvi. 

Papagot viljevät maissia, kurpitsaa ja papua. He asuvat alueella, joka on kuivaa ja sateen merkitys elämälle on merkittävä. Sen saapumista odotetaan ja juhlitaan. Teoksessa kuvataan myös retkeä vuoristoon, keräämään  kaktuksen hedelmiä. Eräänä päivänä pikkuveli, joka ei vielä puhu karkaa Maissinkukan valvonnasta ja tämä lähteee etsimään tätä ja löytää tämän pienestä kolosta ruohontuppaiden välistä, mutta samalla hän havaitsee myös Obi-joukon. Obit olivat apasseja, jotka sotivat papagoja vastaan. Pyörremyrsky on tullut Maissinkukan perässä ja yhdessä lapset lähtevät varoittamaan kyläläisiä liikkeellä olevasta joukosta. Naiset ja lapset ja vanhukset menevät piiloon kaktuspensaikkoon ja miehet lähtevät obien perään. Kun he palaavat kylään ei kukaan ole joukosta pois, sillä taistelua ei käyty. Apassi-joukko oli huijattu vetäytymään paremmalla maastontuntemuksella ja valehyökkäyksillä. Yön jännityksen ja kaiken keskellä Heinäsirkkakin lausuu ensimmäiset sanansa.

Teoksen lopussa on pieni esittely papagojen historiasta. 

Tämä oli ihan mielenkiintoinen katsaus Yhdysvaltain lounaisalueen intiaanikulttuuriin. 

Tässä näytteenä laulu, jota isoisä laulaa kylvetyille taimille. Tätä voisi kutsua vaikka "kylvölauluksi". 

Blau sinkt de Abend herab,

blau sink der Abend.

Auf den Feldern wachsen die Maispflanzen,

wie ein Kopfschmuck aus Federn

Wachsen sie aus der Erde

überall, wohin ich schaue,

wachsen die Maispflanzen. 

überall, wohin ich schaue,

wachsen die Kürbispflanzen.

 überall, wohin ich schaue,

wachsen die Bohnenpflanzen. 

---

Vaara-kirjastojen Luontoa-lukuhaaste kohta sienillä tai kasveille keskeinen rooli 

 

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja robotti

Carolyn Keene

Neiti Etsivä ja robotti

Alkuteos: The Crooked Bannister

Suomentanut Lea Karvonen

Tammi, 1976 (2. painos)

129 + 2 s.

 

 

Kylläpä oli kammottava teos ollakseen Neiti Etsivä -tarina. No, kammottavien piirteidensä lisäksi tämä oli muutenkin aika kehno kirjallinen suoritus. Parempiakin sarjan tarinoita olen lukenut.  

Jonkinlaista goottitunnelmaa ja jännityselementtejä tällä on haettu ja kyllähän käärmeitä nielevät käärmeet ja myrkyt ainakin minua kammottivat.  Paulan isä, asianajan Drew on  saanut toimeksiannon eräältä Melodyn pariskunnalta nostaa syyte Rawley Banister -nimistä  miestä vastaan petoksesta. Asianajan Drewin mielestä Banisterin  arkkitehtonisesti erikoinen linna vallihautoineen saattaisi kiinnostaa Paulaa ja siksi hän pyytää tämän tutkimaan linnaa, jos sieltä löytyisi lisäavuja toimeksiantoon. Avukseen Paula saa serkukset George Fayne ja Bess Marvin ja myöhemmin vielä ystävysten poikaystävät tulevat joukkoon mukaan selvittämään kammottavan herra Banisterin petoksia. Petosvyyhti vie Paulan aina Arizonaan ja pieneen intiaanikylään asti. 

Monenlaista tapahtuu eikä järkytyksiltä ja vaaroiltakaan vältytä tässä muutoin tyypillisesessä tarinassa, joka on suunnattu paljonlukeville ja seikkailua janoaville tytöille. Epätyypillinen sen sijaan on Rawley Bannisterin henkilöhahmo, jonka taidot ja kyvyt olivat moninaiset, mutta suuntautuivat väärille urille. Psykologisen jännityskirjan henkilöhahmona hän olisi varmasti aivan toista luokkaa, kuin tässä, jossa kaikkea vain vähän pintaraapaistaan. 

Kieliopillisuudesta:

 - Miten me sitten pääsemme taloon? George kysyi käytännöllisesti. - Hyvä kysymys? Dave huomautti.

Georgen lausuma on kysymys, johon kysymysmerkki kuuluu, mutta Daven huomautus ei ole kysymys. Siihen kuuluisi huutomerkki.

Mitä tulee suomennokseen, niin on erikoista, että päähenkilön nimi, joka alkuteoksessa on Nancy on suomennettu Paulaksi, mutta ystävien nimiä ei ilmeisesti ole suomennettu, samoin kuin ei muitakaan henkilöitä, Drewin perheen taloudenhoitajasta Hannasta en tosin tiedä, onko se alkuperäinen nimi.  

Uskottavuus koetuksella: 

- Minä tiedän, Paula sanoi. - Etsitään metsästä nuoria puita, niin pitkiä että ne ylettyvät vallihaudan yli ja tehdään niistä silta. He menivät kuun valaisemaan metsään. Ei ollut vaikea löytää sopivia puuntaimia, mutta niiden katkaisemiseen ilman kirvestä oli hankalampaa. Lopulta heidän onnistui yhteisvoiin taivuttaa muutamia vesoja niin että ne katkesivat. Pojat raahasivat ne vallihaudalle ja sijoittivat ne yksitellen vierekkäin kuilun poikki. Pian oli jonkinlainen silta valmis. - Minä kokeilen, onko se turvallinen, Ned sanoi. - Voi Ned, älä mene! Bess rukoili. - Sinä voit pudota tuleen. Odotetaan kunnes liekit ovat sammuneet.

Hmm. Puiden kaataminen ilman kirvestä. Sillan kestävyys, jos puut ovat olleet taivutellen katkaistavia? Kuulostaa kovin hataralta. Enpä taitaisi itse uskaltaa mennä. Kohtaus kuitenkin osoittanee jonkinlaisia partiotaitoja samoin kuin myöhemmin ilmaantuva "elävän sillan tekeminen" Paulan pelastamiseksi.  

Triviaalitietoa:

Carolyn Keene on pseudonyymi ja Neiti Etsiviä on kirjoittaneet useat eri kirjoittajat. Toisin sanoen kyseessä on "tarinatehtailu" mikä eittämättä johtaa tarinoiden johdonmukaisuusepäselvyyksiin ja samankaltaisuuspiirteisiin, mutta myös siihen, että tarinoissa on vaihtelevuutta myös kirjallisten ansioiden suhteen. 

Mikä mielenkiintoista, että myös Lea Karvonen suomentajana on pseudonyymi. Tämä tieto on joskus muinoin tullut vastaani luettuani jotain Enid Blyton Viisikoihin liittyvää juttua. Kirjailijat eivät halunneet suomentaa Viisikkoja omalla nimellään, mikä kertoo jotain paitsi suomentamisen tasosta myös asenteista Viisikkoja kohtaan.  

... 

Tämä oli kuitenkin mitä parhain täsmäkohde Pieni Helmet 2026 -lukuhaasteeseen, kohta 14: Kirjassa on robotti, drone tai jokin vastaava laite

Kurt Lange: Kalkkarokäärmeet!

Kuvakaappaus

 

Kurt Lange (Axel Kerfe)

Kalkkarokäärmeet Seikkkailukertomus Villistä Lännestä

Suomentanut A.H. 

Kustannusosakeyhtiö Taru, 1923. (Projekti Gutenberg)

57 s.

Samalla hetkellä kuului sähisevä ääni ja ennenkuin hän ehti vetäytyä syrjään, oli maan peloittavin matelija — kalkkarokäärme — kietoutunut hänen kätensä ympärille samalla kun sen sarvirenkainen pyrstö kääntelehti vilkkaasti edestakaisin aiheuttaen juuri tuon hyvintunnetun ja peloittavan äänen.

Päähenkilö on Dennis Morgan, joka etsii kadonnutta veljeään Geraldia. Tapahtumat sijoittuvat Arizonaan, phoenixilaiseen taloon, jossa majailee pelihuijareita, joiden Dennis uskoo olevan syyllisiä.

Rikollisliigaan kuuluu Täykäsi-Fredi ja hänen vaimonsa Miss Belly, jolla on "ihmeelliset silmät". Dennis tulee heidän luokseen hakien työtä "ulosheittäjänä" tietämättä, että lehti-ilmoitus on ollut laaadittu ansaksi hänelle. 

Kalkkarokäärmeet on 'riemastuttavaa' (huom. ironiaa) kerronnan sekamelskaa vailla järjen tai aitouden hiventäkään. Kioskikirjallisuutta turhimmasta päästä, jossa ei juonen suunnittelussa ole käytetty paljonkaan mielikuvitusta tai loogisuuden lakeja, eikä kirjallisista ansioista voi juurikaan puhua. No, sankarit ovat sankareita, jotka selviytyvät ihmeellisesti, vaikka tosiasiat puhuisivat vastaan ja rikolliset joutuvat vastuuseen tavalla tai toisella. 

Huh huh! Karmeaa sanojen tuhlaamista ja ajankäyttöä. Luin tämän lähinnä saadakseni käärmeet pois Helmet-haasteessa. Enkä todellakaan suosittele tätä kenenkään luettavaksi. Kansikuvasta päätellen tämä teos on aikoinaan suunnattu lähinnä Villiä Länttä ihannoiville poikaviikareille, mutta miksikään elämää rikastavaksi kokemukseksi ei tämän lukemisesta ole, sen paremmin kuin huviksikaan. Mahanpuruja tästä vain saaa. Kyllä Curwoodit ja Zane Greyt sentään on toista. 

---  

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 25: Kirjan kannessa tai nimessä on käärme