Satoshi Yagisawa: Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Satoshi Yagisawa

Päiväni Morisakin kirjakaupassa

Alkuteos: Morishaki shoten no hibi  

Suomentanut Antti Valkama

WSOY, 2026

192 s.

Sytytin valot ja aloin tarkastella ympäristöäni löytääkseni jonkin kiinnostavan opuksen. En kuitenkaan osannut lainkaan päätellä, mikä kirja voisi olla mielenkiintoinen. Kaikki olivat samanlaisia, vanhoja ja ummehtuneen hajuisia. Eno tosin olisi varmasti tuosta vain poiminut niiden joukosta suosikkinsa. Kun en keksinyt muutakaan, asetuin seisomaan pokkareiden vuoren eteen ja suljin silmäni. Ojensin kättäni ja nappasin sen, joka ensiksi osui sormiini. Kirja oli nimeltään Erään tytön kuolemaan saakka. Kirjailija oli Saisei Murõ. Muistin lukion äidinkielen tunneilta hänen nimensä, mutta en muuta.

Satoshi Yagisawan Päiväni Morisakin kirjakaupassa on pieni viehättävä teos, jonka lukemiseen ei tarvitse käyttää paljonkaan aikaa. Sujuvaa, sanojen virrassa kulkevaa matkantekoa, japanilaisen kulttuurin sävyttämin värein. Matkan varrella tulee moni japanilainen kirjailijakin esitellyksi - enemmän tahi vähemmän. Näistä tekstiotteeni Saisei Murõn teos Erään tytön kuolemaan saakka olkoon johdantona tarinan päähenkilön Takakon tarinaan. Samoin kuin mainitussa teoksessa "syntynyt suhde parantaa ainakin hetkellisesti päähenkilön haavoja" on Satoshi Yagiwawan teoksen päämotiivi ihmissuhteiden haavoittuvuus ja niistä paraneminen.

Päiväni Morisakin kirakaupassa jakautuu kahteen osioon: 

Ensimmäinen osio kertoo päähenkilön, joka on myös teoksen minäkertoja, Takakin päivästä Morisakin kirjakaupassa. Takakin seurustelusuhde on päättynyt, miehen kertoessa menevänsä naimisiin (elänyt kaksoiselämää). Tämän seurauksena Takaki eroaa työstäänkin, jonka jälkeen hän saa kutsun enoltaan Saturolta tulla tämän pitämään kirjakauppaan asumaan. Saturo on Takakia viisitoista vuotta vanhempi. Hänen puolisonsa Momoko on lähtenyt ilman selityksiä, ollut kadoksissa viisi vuotta. Takaki ei ole ollut juurikaan kiinnostunut kirjoista. Vähin erin kuitenkin ne alkavat herättää mielenkiintoa samalla kun suhde enoon kasvaa luottamukseksi.

Toinen osa Momokon paluu kertoo Takakin ja Momokon suhteen kehityksestä, sekä Momokon ja Saturon avioliittohaavan paranemisesta.   

Todellakin pieni ja viehättävä teos, jonka kaltaisia teoksia toivoisi löytyvän enemmänkin. Kerronnan sujuvuus, välittömyys ja "aika virtaa nopeana ja pysäyttämättömänä". No, täytyi minun välillä laskea kirja kädestäni nukkuaksenikin. Lukutavoista riippuen, tämän kyllä voisi hyvinkin lukea yhtä syssyä. Sen verran mukavasti ja ilmavasti kerronta kulkee. Eikä miljöökuvauksessakaan ole moitittavaa, Se on, ymmärtääkseni, toimivaa ja aitoa aina Jinbōchōn historiallista kirjakauppakaupunginosaa myöten. 

---

Muualla mainittua:

Unelmien aika  piti alkuasetelmaa kiinnostavana, mutta herpaantui loppua kohden

Kartanon kruunaamaton lukijalle kaikki teoksessa mainitut (mies)kirjailijat, yhtä lukuunottamatta ovat tuttuja. Hän kertoo myös teokselle olevan jatko-osan ja toivoo, että siinä olisi enemmänkin kirjailijamainintoja, myös naiskirjailijoista