 |
| Kuvakaappaus |
Kurt Lange (Axel Kerfe)
Kalkkarokäärmeet Seikkkailukertomus Villistä Lännestä
Suomentanut A.H.
Kustannusosakeyhtiö Taru, 1923. (Projekti Gutenberg)
57 s.
Samalla hetkellä kuului sähisevä ääni ja ennenkuin hän ehti vetäytyä syrjään, oli maan peloittavin matelija — kalkkarokäärme — kietoutunut hänen kätensä ympärille samalla kun sen sarvirenkainen pyrstö kääntelehti vilkkaasti edestakaisin aiheuttaen juuri tuon hyvintunnetun ja peloittavan äänen.
Päähenkilö on Dennis Morgan, joka etsii kadonnutta veljeään Geraldia. Tapahtumat sijoittuvat Arizonaan, phoenixilaiseen taloon, jossa majailee pelihuijareita, joiden Dennis uskoo olevan syyllisiä.
Rikollisliigaan kuuluu Täykäsi-Fredi ja hänen vaimonsa Miss Belly, jolla on "ihmeelliset silmät". Dennis tulee heidän luokseen hakien työtä "ulosheittäjänä" tietämättä, että lehti-ilmoitus on ollut laaadittu ansaksi hänelle.
Kalkkarokäärmeet on 'riemastuttavaa' (huom. ironiaa) kerronnan sekamelskaa vailla järjen tai aitouden hiventäkään. Kioskikirjallisuutta turhimmasta päästä, jossa ei juonen suunnittelussa ole käytetty paljonkaan mielikuvitusta tai loogisuuden lakeja, eikä kirjallisista ansioista voi juurikaan puhua. No, sankarit ovat sankareita, jotka selviytyvät ihmeellisesti, vaikka tosiasiat puhuisivat vastaan ja rikolliset joutuvat vastuuseen tavalla tai toisella.
Huh huh! Karmeaa sanojen tuhlaamista ja ajankäyttöä. Luin tämän lähinnä saadakseni käärmeet pois Helmet-haasteessa. Enkä todellakaan suosittele tätä kenenkään luettavaksi. Kansikuvasta päätellen tämä teos on aikoinaan suunnattu lähinnä Villiä Länttä ihannoiville poikaviikareille, mutta miksikään elämää rikastavaksi kokemukseksi ei tämän lukemisesta ole, sen paremmin kuin huviksikaan. Mahanpuruja tästä vain saaa. Kyllä Curwoodit ja Zane Greyt sentään on toista.
---
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 25: Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti