Christopher Boeck: Joulun ruusu!

Christopher Boeck

Joulun ruusu   

Otava, 1924 (Tähtisarja nro 32)

214 s. 

'Ikuisesti naisellinen', mikä hurmasi esi-isiämme ei enää ilmaise mitään todellista käsitettä, vaan se on menneisyyteen kuuluvaa kukkaiskieltä. Miehen tulee tästä lähin kunnioittaa naisia vertaisenaan. Ja siksi rakkaat sisareni ja hengenheimolaiseni - pois kaikki niinsanottu tunteellisuus, pois rakkauden kiehtova tenholaulu; käytännöllisen elämän syvä vakavuus kutsuu meitä. Hic Rhodus, hic salta.

Gemma Hök on kuuluisa laulaja, naisasianainen, joka leikkauttaa pitkät palmikkonsa sen takia, että joku mies  ylistää niitä ja sytyttää savukkeen naisellisten mielitekojensa torjumiseksi. 

Gemmaa on häirinnyt, hänen kirjoittaessaan puhettaan kanssasisarilleen, ulkoa kuuluva keväinen lintujen laulu: "Eivätkö ne koskaa viisastu ja kehity", hän miettii, mutta kuinka ollakaan hänen sisimmästään alkaa hetken kuluttua soida myös laulu, niin kevät kuin onkin, hän alkaa laulaa joululaulua "Aurinko saapuu, aurinko voittaa. Beetlehemin tähti kirkkaana koittaa."

Naistoimikunnan puheenjohtaja, kirjailijatar Therese Vind pyytää Gemmaa laulamaan  suunnittelemaansa juhlaan, joka järjestetään Odd Fellows -palatsissa ja jolla on tarkoitus kerätä varoja "naimattomien, itsensä-huoltavien naisten rakennusta varten 

Toisaalla seurataan Maisteri Johannes Falkenbergia, papinpoikaa Jyllannin Skivestä, joka on  yliopiston kirjastossa tutkimassa jouluperinteitä. Seuranaan hänellä on palvelijansa ja sihteerinsä Marinus Ulriksen. 

Johannes on "sivuuttanut ensimmäiset nuoruusvuodet. Hän näyttääkin sellaiselta, kuin hän ei olisi koskaan ollut nuori. --- ---- hän on vain hiukan yli kolmenkymmnenen. Hän näyttää lukutoukalta ja ukkomaiselta kuin valtiovanki, joka ei moniin aikoihin ole hengittänyt raitista ilmaa. Hiukset törröttävät joka suuntaan - ja keskellä päälakea kohoaa hiustupsu kuin tunturin laella puu.

Lukiessaan vanhoista joulumenoista Johannes muistelee kotipappilan jouluja Juutinmaalla, ajattelee siskoaan Petreaa ja lapsuudenystäväänsä Thorwaldia heräten kun joku vieressä laulaa joululaulua. Joululaulua, jonka hän on itse nuoruudessaan sanoittanut, mutta jota muut ei tiedä. Johannes on ensin aikonut papiksi, kuten isänsä, mutta vaihtanut sitten suuntautumistaan kansanperinteen puolelle ja ryhtynyt tutkijaksi.

Johannes saapuu myös tuohon hyväntekeväisyysjuhlaan, kuulee Gemman laulavan ja laulut eivät jätä häntä rauhaan. "Hän tahtoisi ruusun kihlata". Johannes ei enää halua olla tutkijakaan, hän haluaa runoilijaksi ja hän "tahtoisi ruusun kihlata". Johannes alkaa kirjoittaa kirjaa Joulun ruususta. Hänellä on vain ongelma. Hän ei tiedä, miten hän päättäisi sen, kunnes saa Gemmalta tylyt rukkaset. 

Joulun ruusu on lemmentarina jostain 1900-luvun alkupuolelta. Se on täynnä vuodenajan vaihtelua, tunteiden paloa ja unelmia. Joulun ruusu on jossain määrin symbolinen nimi. Teemallisesti tässä liikutaan perinteisten perhearvojen ja naisasialiikkeen ristiaallokossa. 

Joulun ruusussa on sen verran symboliikkaa, että ihan kaikki ei minulle avaudu, mutta jouluisissa tunnelmissa liikutaan. Minua kiinnostaisi tietää myös lisää kaikista niistä lauluista joihin tässä tarinassa viitataan, samoin kuin siitä sadusta Joulun ruusu, johon viitataan. Onko kyseessä todelliset tanskalaiset perinnelaulut ja erityisesti, mikä on tuo satu Joulun ruusu? Yrityksistä huolimatta en ole löytänyt siitä tietoa. Täytyy tutkia lisää. 

Tämä oli ihan mukava lukukokemus pienistä puutteistaan huolimatta. Tanskalainen yhteiskunta vertautuu ruotsalaiseen ja pienesti myös Suomeen. Päähenkilön sisko menee naimisiin ja muuttaa miehensä kanssa Grönlantiin, mikä oli pieni kiintoisa yksityiskohta. Päähenkilön vanhemmat kuvataan myös yksilöllisinä ja huumorin pilkahduksin. Jos tästä teoksesta pitäisi etsiä antagonistia, niin sellaisena voisi pitää opportunistista Therese Vindiä, joka feminismitaistossaan antaa perheelleen hyvin vähän arvoa ja senkin vähän suhteessa hänen pyrkimyksiinsä. 

Feministisestä sanastosta:

Reformipuku jota Gemman pitäisi suunnitella vaihtuu taalalaispukuun

Minervan lippu Viittaa ilmeisesti muinaistaruihin ja liittynee feminismiin 

Suomi-bongaus:

"... Ja mitä sanoo teidän korkea-arvoisuutenne niittypalastani tuolla, joka melkein aina on täynnä vesilammikoita? ... Sehän on Suomi, tuhansien järvien maa."

Kyyti 2025 -lukuhaaste joulukuu A-kohta: Jouluinen romaani