Jane Austen
Järki ja tunteet
Alkuteos: Sense and sensibility
Suomentanut Aune Brotherus
WSOY, 1980 (4. painos)
338 + 1 s.
Kansi: Tove Ahlbäck
Tämän teoksen päähenkilöitä on neidit Ellinor ja Marianne Dashwood, jotka luonteiltaan eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
Elinorilla, vanhimmalla tyttärellä, jonka neuvoa äiti noudatti oli hyvä ymmärrys ja selkeä arvostelukyky, joiden vuoksi hän yhdeksästätoista ikävuodestaan huolimatta soveltui äitinsä neuvojaksi ja sai hänet hillitsemään kiivautensa, josta varmasti olisi ehkä ollut ikävät seuraukset. Ellinor oli erittäin hyväsydäminen, hyvätahtoinen ja hänellä oli voimakkaat tunteet, mutta hän osasi hallita niitä. Se oli taito, joka äidin vielä oli opittava ja jota toinen hänen sisaristaan ei aikonut koskaan opetella. Marianne oli monessa suhteessa samanlainen kuin Ellinor. Hänkin oli ymmärtäväinen ja älykäs, mutta kiihkeä kaikessa. Hänen surullaan ja ilollaan ei ollut mitään rajaa. Hän oli jalomielinen, ystävällinen,innostuva, mutta varomaton. Hänen ja äidin yhtäläisyys oli silmäänpistävä.
Tarina alkaa siitä, kun Dashwoodin perhe, suku oli asustanut Sussexissa iät ajat, joutuu muuttamaan pois kotoaan Norlandista. Syynä isä Dashwoodin kuolema. Isä Dashwood on ollut aviossa ennen nykyistä perhettä ja tästä ensimmäisestä liitosta on poika John. Johnin vaimo Fanny Ferrars on rahanhimoinen nainen, joka saa puhuttua miehensä lahjoittamasta avustusta sisarpuolilleen, vaikka isän testamentin mukaan, hänen pitäisi auttaa heitä. Lopulta sisarukset, joihin kuuluu vielä kolmaskin tytär, Margareth, muuttavat äitinsä kanssa Devonshireen, josta heille on tarjottu pientä "mökkiä".
Miten sisarukset selviävät uusissa oloissa, uusien naapuriensa kesken, jotka ovat kyllä ystävällisiä, mutta ystävällisyydessään vähän liiankin tuppautuvaisia. Asioita mutkistaa paitsi rahahuolet, myös rakkaushuolet. Ellinorillla on tunteita Edvard Ferras -nimiseen nuorukaiseen, joka on Fanny Ferrarsin veli. Marianne puolestaan kävelyretkellä saa "sankarikompleksin", kun kaaduttuaan loukkaa jalkansa ja pelastajaksi saapuu nuori ja komea herra Willoughby. Marianne heittäytyy suinpäin tunteittensa vietäväksi ja Willoughbyhän vie. Mariannen suloisuuteen ihastuu myös vanhempi herrasmies, eversti Brandon.
Olen nähnyt tämän Ang Leen ohjaamana elokuvana, jossa Ellinoria esitti Emma Thompson ja Mariannea Kate Winslet ja pidin elokuvasta todella paljon. Elokuvaan verrattuna kirja jäi kauas taakse, hyvin keskinkertaiseksi kokemukseksi. En tiedä, josko uudempi käännös teoksesta olisi antanut enempi, sillä nyt minulla oli vaikeuksia pitää mielessä henkilösuhteita eikä kerrontakaan ottanut tuulta alleen. Tästä puuttui se säkenöinti, joka on saanut minut lukemaan Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon useampaankin kertaan, samoin kuin mielelläni palaisin myös Kasvattitytön tarinaan, mutta tämän teoksen uusintaluku ei suoraan sanoen innosta, ellei sitten voisi kokeilla sitä uudempaa, Kersti Juvan käännöstä.
Järki ja tunteet ilmestyi alkujaan 1811 ja on ensimmäinen teos, jonka Jane Austen sai julkaistua. Tarina on toki rakkaustarina, jossa kuitenkin korustuu enemmän ironisuus kuin suuret tunteet (jotka elokuvassa taas nousevat enemmän esiin) Rahanhimoa, sosiaalisia suhteita ja käytöstapoja nokitellaan lempeän kärkevästi. Kirjassa keskitytään kerronnallisesti Ellinorin ja Mariannen tunteiden kuvaamiseen, kun pikkusisko Margareth jää täysin sivuosaan ja vain pieniksi maininnoiksi (tässäkin suhteessa elokuva antaa enemmän).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti