  |
| Kuvakaappauksia |
Johan Ludvig Runeberg
Jouluilta: Kolmilauluinen runoelma
Alkuteos: Julkvällen
Suomennos: Valter Juva
Luettu Gutenbergista
Arvosa herra, se lammessain viel' loiskivi, hauki,vielä ne teeret käy sekä metsot mökkini luona; koukkuja laskea jaksan vielä ja pauloja panna, toimeen tulla ma voin; ei tyytyvä paljoa kaipaa. Tänne jos siirtyisin sekä teiltä mä muonani saisin, suustapa palvelijain lois-vaivaiseen, väen kuullen, vois sana singahtaa, joka raskaammin mua painais kuin hätä vaikein. Ei, salotorpan tyyssija mulle mielusa on, siell' lahjoja vain iki-antajan nautin. Metsäin puut Hän verhovi, Hän jyvän ankean linnun löytää suo, Hän vastakin on mua auttava vielä. Leipäni Hältä jos saan, ken halveksuin toki tohtis katsoa vanhukseen, joka viel' ei nöyrtyä voinut?»
Vielä näin vuoden päätteeksi ehdin lukea yhden pienen tarinan ja saada Kyyti 2025 -haasteessa lokakuun toisenkin puoliskon: Lue kotimainen klassikkoromaani, suoritetuksi.
Täytyy sanoa, että ihan en joulutunnelmaan tässä tarinassa päässyt, sen verran hurmeisia olivat tarinnoinnit. Mutta toisaalta, se, mitä joulussa soisi olevan, sydämen lämpö, yhteisöllisyys ja toisen huomioiminen kyllä rivien välistä huokui. Jouluilta kertoo ajasta toisesta, kuin nyt elämme ja kuitenkin hyvin samanlaisesta. Turkin ja ilmeisesti myös Krimin sota on taustalla. Vanhan kartanon mailla elelee entinen sotilas Pistoli, joka saapuu viettämään jouluiltaa kartanoon, jota hallitsee arvosa majuri. Lisäksi perheeseen kuuluu tytär (onko hän majurin tytär vai miniä jäi minulle epäselväksi) , jonka kapteenimies on sotatantereilla ja jonka kohtalosta ei ole tietoa. Lisäksi on 16-vuotias tytär, Augusta. Pistoli tarinoi omia sotamuistojaan, joita Augusta-neiti yrittää toppuutella.
Jouluilta on runollista proosaa. Se ei ole loppusoinnullista runoutta (niitäkin kyllä muutamia paikka paikoin löytyy) sen paremmin kuin modernia suorasanaisuuttakaan. Runebergin runous leikkii rytmiikalla luoden mukavaa, soinnukasta ja kielellisesti liitelevää kuvausta. Jos ei sotakuvaukset niin innostakaan, niin tämä kielen elävyys ja notkeus kiehtoo mieltä syvästi. Mielenkiintoista on, että Pistolin sotatarinoinnin lomassa on Augustan "kertoelma" siskolleen (vai kälylleen), joka kaipaa miestään pienokaisensa kera.
Hieno pieni teos, joka huokuu syviä tunteita ja merkityksellisyyttä. Sotaisista teemoistaan huolimatta tämä ei sittenkään ehkä ole niinkään sotaa ihannoiva, kuin ihmisyyden ääntä kuulosteleva.
---
Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta Lokakuu A: Lue kotimainen klassikkoromaani
Muualla arvioitua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti