Anni Swan: Jouluaatto metsässä. Teoksessa: Anni Swanin sadut. WSOY, 1997
"Oli jouluaattopäivä. Lunta tulla tuprutti sakeasti, kulkuset kilisivät hilpeästi kujilla ja teillä. Tauno istui ikkunan ääressä posket käsien nojassa ja katsoi ulos. "Ohhoh, nyt on kello vasta kaksi. Neljä pitkää tuntia vielä, kunnes joulukuusi sytytetään. Mitähän jos menisin vähän hiihtämään?"
Ja niin Tauno lähtee hiihtämään ja iloisesti laulaen suuntaa kohti metsään, kunnes ... karhu mörisee hänen takanaan ja uhkaa syödä suuhunsa niin pojan kuin suksetkin. Mutta sitten, Taunon pyytäessä mesikämmentä päästämään hänet, sillä mitä äitikin sanoo, jos hän ei ole kotona, kun kuusi sytytetään. "Voi, hyvä Tapio!" Karhu sanoo.
Ja minä lukiessani tuumailen, että miksikäs Tauno äkkiä muuttuukin Tapioksi, mutta eihän karhun sanat tarkoittaneetkaan Taunoa, vaan suomalaista metsään liittyvää taruhenkilöä. Karhu oli aivan unohtanut, että on jouluaatto ja kaikki eläimet ja ihmiset ovat ystäviä keskenään. Tauno pääsee seuraamaan metsänväen joulujuhlaa ja ja jänöjussien paraatia ja tämäpä hassua, Mirrin ja Mustin kyökkimestareina hoitamassa juhla-ateriaa. Mutta, kun aterian päätyttyä koko juhlaväki alkoi laulaa kukin omalla nuotillaan, alkoi Taunon korviin koskea ja hän suuntasi kulkunsa takaisin kotiin, jossa häntä olikin jo kovasti kaivattu.
Anni Swan: Jouluaatto. Teoksessa: Anni Swanin sadut. WSOY, 1997
Taivaalla muinen tähti kiilsi,
kuningas tähtieparvien.
Sen sydänt' usein murhe viilsi
nähdessä vaivat ihmisten;
ja surren synkeyttä maan
Hän jätti riemun ylhäisen
ja astui maata loistamaan.
Näin harjoittelee Martti joulurunoa 6-vuotiaan pikkuveljen Kaarlon kuunnellessa ja katsellessa ikkunan ääressä taivaalle tähyillen - Martti, missä joulutähti on?" Kaarlo kysyy. - Minä en näe joulutähteä taivaalla. Muun perheen toimittaessa jouluaskareitaan Kaarlo näkee kuinka hongikosta maantien toiselta puolen loistaa kirkas valo ja hän pujahtaa ovesta ulos etsimään joulutähteä. Äkkiä valo katoaa. Mihin se pujahti. Kaarlo miettii. Ehkä se putosi tuohon taloon sisälle? Ja Kaarlo astuu sisälle vanhaan mökkiin, jossa asuu vanha erakoitunut mies, yksinäinen mies, jolla on leivänkannikka ja kuivunut juustonpala ateriana. Kaarlo kertoo miehelle joulutähden etsinnästään ja yhdessä he katselevat tietosanakirjasta kuvia, joita mies selittää Kaarlolle mutisten välillä itsekseen: merkillistä, merkillistä tai pikkumies, pikkumies. Ulkona pimenee ja Kaarlo pyytää miestä saattamaan hänet kotiin, "kun siellä on niin pimeää ja minä pelkään susia. Marttikin pelkää..." Ja kun mies sitten on kääntymässä takaisin saatettuaan Kaarlon kotiin, tämä sanoo, ettei saa mennä, vaan tulla sisälle, kun hänellä ei ole joulukuusta, ei torttuja eikä omenia." Ja niin erakko kutsutaan sisälle ja se on hyvin merkillistä ja ehkä ihmekin. Miehestä tuntuu, kuin kotiin olisi tullut. "Ehkäpä joulutähti sittenkin putosi majaani."
Nämä kaksi pientä satua ovat hyvin erilaisia teemoiltaan. Metsän joulussa kuvastuu suomalainen kansanperinne. Metsän joulu on hyvin perinteinen satu kalevala-viitteineen. Tämä ehkä ei aukea kaikille ilman selityksiä, kun itsekin lukiessa hetken mietin, miksi Taunosta tulikin Tapio. Myös karhun uhkaus minua hieman säpsähdytti, mutta maininta suksien syömisestä hieman laimensi uhkausta.
Joulutähti puolestaan kertoo hyvin todellisesta maailmasta. Joulu mielletään lastenjuhlaksi, idylli perheen yhteisestä juhlasta korostuu ja kuitenkin on niin paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka elävät puutteissaan kaivaten elämäänsä iloa ja yhteisöllisyyttä. Joulutähdessä on myös kristillistä symboliikkaa.
Näissä molemmissa saduissa tulee kuitenkin esille se jouluevankeliumin sanoma, jonka toivoisi todelliseksi myös tänäkin päivänä: Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
---
Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta joulukuu B: Joulusatu
Hyvää, Rauhaisaa Joulua
ja mitä parhainta Uutta Vuotta
toivottaen,
Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti