Amos Oz
Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Alkuteos: Sippur al ahava ve-hosekh
Suomentaneet: Kristiina Lampola ja Pirkko Talvio-Jaatinen
Tammi, 2007
649 s.
Luin tämän teoksen nyt toiseen kertaan. Aiempi postaukseni löytyy täältä. Tämä uusi lukukerta ei ehkä ollut yhtä järisyttävä kuin aiempi, jos kohta tässä oli paljon mieltäkiinnittävää mihin huomio kohdistui. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä ei todellakaan ole kaikkein yksinkertaisimpia ja helpoimmin sulateltavia teoksia vaan kerronta kiertelee ja kaartelee mitä moninaisimpia polkuja. Kertojanäkökulma on pienen kasvavan pojan, josta varttuu nuorukainen, perheenisä - kirjailija.
Ja kirjat, niitä tässä tosiaan vilisee kuin "kissoja vilkkilässä". Kuitenkin kaiken taustalla, syvimpänä ja koskettavimpana teemana on äidin ja pojan suhde ja merkitys. Kansiliepeestä: "Poikkeuksellisen rikas, monivivahteinen ja sydämeenkäyvä kertomus."
Kovin on kovasti sanottu kohtalosta naisen:
"Olet loppujen lopuksi pelkkä munankeltuainen, jota linnunpoikanen syö kasvaakseen ja vahvistuakseen"
Kirjoittamisesta:
"Jos haluat kirjoittaa 80 000 sanan pituisen romaanin, sinun on tehtävä noin neljännesmiljoona päätöstä, eikä vain juonesta, siitä kuka saa elää ja kuka kuolee, kuka rakastaa ja kuka pettää, kuka rikastuu ja kuka tekee itsestään kertakaikkisen hölmön, tai minkä nimisiä henkilöt ovat ja minkä näköisiä, mitkä ovat heidän ammattinsa ja minkälaisia tapoja heillä on, tai miten jakaisi kirjan lukuihin ja mikä tulee sen nimeksi (he ovat helpoimpia päätöksiä). Eikä liiloin riitä, että päättää, mitä kertoa ja mitä peitellä, mikä tulee ensimmäiseksi ja mikä viimeiseksi, mitä sanoa suoraan ja mihin vain vihjata (nämäkin ovat jokseenkin yleisluontoisia päätöksiä). Kirjoittaessa on tehtävä tuhansi paljon hienovaraisempia päätöksiä, esimerkiksi kirjoittaako kappaleen kolmanneksi viimeiseen lauseeseen "sininen" vai "sinertävä"? Vai pitäisikö siinä ehkä olla "kalpean sininen"? Vai "taivaansininen". Vai ehkä "syvänsininen"? Vai pitäisikö siinä oikeastaan olla "siniharmaa"? ja pitäisikö tämä "harmahtavan sininen" laittaa heti virkkeen alkuun, vai antaisikosen himmertää vasta lopussa? Tai keskellä? Vai sulautuisiko se parhaiten vuolaan, alisteisia lauseita polveilevan virkkeen vuohon? Vai olisiko sittenkin paras kirjoittaa yksinkertaisesti "illan valo" yrittämättäkään värjätä sitä sen paremmin "siniharmaalla", "sameansinisellä" kuin millään muullakaan sävyllä?"
Suomi-bongaus, jota en huomannut aiemmin:
--- siteeramalla ääni paatoksesta väristen ---- ---- Kalevalaa Saul Tschernichovskin käännöksenä ----
---
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
---
Muualla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti