L.M.Montgomery
Yrttitarha
Suomentanut ja koonnut Saana Rusi
Minerva, 2018
233 s.
Montgomeryn varhaisempaa tuotantoa esittelevä teos sisältää kaksitoista Montgomeryn lyhyttä tarinaa, novellia, jotka on alunperin julkaistu eri lehdissä. Novellit ovat vuosien 1896 - 1918 väliseltä ajalta. Minervalta on ollut hieno teko, kun kustantamo on vuosien varrella julkaissut näitä Montgomeryyn liittyviä aiemmin julkaisemattomia teoksia ja tarinoita. Annan ja Emilian ystävänä Montgomeryn tarinoita ei voi ohittaa.
Olen kuitenkin hitusen verran pettynyt tähän teokseen. Verrattuna esimerkiksi Chronicles of Avonlea -teokseen, jonka olen aiemmin lukenut, nämä tarinat tuntuvat hieman kypsymättömiltä. Jäin kaipaamaan jotain flow-tunnetta. No, ehkä syy on siinä, että nämä ovat Montgomeryn varhaista tuotantoa. Sinänsä tarinat ovat kyllä ihan luettavia ja niissä on Montgomerylle ominaisia piirteitä, kuten luonnonkuvaukset ja huumori. Hyvin vahvana näissä tarinoissa on myös naisnäkökulma itsenäisinä ja miehiä hieman alentuvaisesti vaikka hyväntahtoisestikin kohtelevina. Ei silti, että miehiä suoranaisesti halveksittaisiin, onpa yhden tarinan kertojana mies. Näiden tarinoiden naiset ovat suurimmalti osin riippumattomia ja itsevarmoja tyttöjä.
En tiedä, missä määrin pettymykseni johtuu suomennoksesta. Suurin osa tarinoista loppuu jotenkin töksähtäen, kuin veitsellä leikaten. Ja tämä töksähtävä loppu harmittaa ja vie osan lukunautinnosta ja kerronnan jouhevuudesta. Kiinnitin myös huomiota pariin lauseeseen, joiden alkuperäistä ajatusta jäin miettimään.
Ensimmäinen lause on Jedediahin romanssista: "Mutta puhe täytti tehtävänsä hyvin. Se oli vakuuttava - se tuli suoraan hänen rehellisestä typerästä sydämestään, ja Mattie tiesi sen."
Minua kaivelee ilmaisu typerä sydän. Tässähän on tietysti kyse Mattien suhtautumisesta Jedediahiin , mutta jostain syystä minun on hyvin vaikea ajatella rehellistä ja typerää sydäntä yhtäaikaa, sillä ei Jedediah kertomuksessa typerä ole, eikä Mattiekaan häntä typeränä pidä. Paremminkin mies on säyseä ja yksinkertainen. Eikä yksinkertainen ole sama asia kuin typerä. Siksi olisikin mielenkiintoista tietää, mikä on se alkuperäinen ilmaisu tässä kohtaa.
Toinen lause on tarinasta Eräänlaista rakkautta: "Joka tapauksessa ne näyttivät hyvin lämpimiltä ja mukavilta, ja David huokasi ajatellessaan omien sukkiensa surkeaa tilaa, jossa ne yleensä olivat."
Sanajärjestys tässä lauseessa on hieman ontuva minun korvissani. Olisi ehkä selvempää suomea sanoa: --- --- ja David huokasi ajatellessaan omia, yleensä surkeasssa tilassa olevia sukkiaan.
Ei sillä, en minä mikään suomenkielen taituri ole ja postaukseni vilisee virheitä. Tämä nyt vain oli lause, joka ponnahti esiin. On siis yhtä kaikki vaikea sanoa, johtuuko pettymykseni suomennoksesta johtuvista tekijöistä, vai siitä, että tarinat ovat lyhyitä, töksähtäen loppuvia eivätkä nouse samalle tasolle kuin Montgomeryn varsinaiset romaanit.
Eniten minua kuitenin kummastutti ja hämmensi tarina Häävieraat. Siinä kaksi nuorta naista lähtee Kanadan preerialle toisen tytön ystävän luokse häihin. Matkalla sattuu kaikenlaista ja lopulta tytöt yöpyvät eräässä talossa, jonka tytöistä toinen uskoo tuttavansa taloksi. Tämä episodi on niin tuttu, niin tuttu aina nimiä myöten. Sama episodi löytyy nimittäin Montgomeryn Kotikunnaan Rillasta, jossa Rilla on kasvattipoikansa Jimsyn kanssa palaamassa Charlottetownista ja joutuu hyppäämään junasta pois, koska se on kulkemassa väärään suntaan tai jotain. Etsiessään yöpymispaikkaa hän tulee talon luokse, jonka uskoo tuttavansa taloksi, mutta aamuherätys on erikoinen, kun vuoteen edessä seisoo kolme hahmoa. Häävieraat -tarina on kirjoitettu 1913 ja Kotikunnaan Rilla on ilmestynyt 1920.
Tarinoiden suomentaja Saana Rusi on kirjoittanut teokseen jälkisanat, joissa hän valottaa tarinoiden taustoja ja ajatuksiaan niihin liittyen. Minusta on kuitenkin hyvin erikoista, että hän ei sanallakaan viittaa tähän seikkaan, vaikka hän muutoin tuo esiin yhtenevyyksiä Montgomeryn muuhun tuotantoon.
Esimerkiksi nimikkotarina Yrttitarha, joka on minun suosikkini näistä tarinoista, ja jossa on yhtenevyyttä Runotyttö Emilian kanssa mitä tulee kauhun tunteisiin suljetussa huoneessa. Häävieraat-tarinaa suomentaja valottaa kolonialismin näkökulmasta ja päämäärätietoisia ja rohkeita naisia edustavana, humoristinisena tarinana. No, kyllähän tarina sitäkin on, mutta jos yhtään on lukenut Kotikunnaan Rillaa, niin yhtenevyys näiden välillä on sen verran merkittävä, että siihen olisi ollut syytä kiinnistää huomiota. Herääkin kysymys, miksi Montgomery on päätynyt sisällyttämään tämän tarinan Kotikunnaan Rillaan milteinsä yksi yhteen?
Ei sillä, olen kyllä huomannut Montgomeryn tarinoita lukiessani, että hänellä on ollut tapana käyttää ideoita ja teemoja useamminkin, mutta kokonainen tarina yksi yhteen on minusta aika erikoinen ratkaisu, jota en ole huomannut näin selkeänä aiemmin hänen tarinoissaan.
Teoksen parasta antia minulle oli nimikkonovelli Yrttitarha. Siinä näkökulma oli lapsen. Tarinassa oli yhtenevyyttä Montgomeryn Uuden Kuun Emiliaan, mutta myös Burnetin Salainen puutarha -teokseen. Kaunis, hellyttävä ja romanttinen tarina, joka toi sen kaipaamani Flow:n.
Teoksen parasta antia minulle oli nimikkonovelli Yrttitarha. Siinä näkökulma oli lapsen. Tarinassa oli yhtenevyyttä Montgomeryn Uuden Kuun Emiliaan, mutta myös Burnetin Salainen puutarha -teokseen. Kaunis, hellyttävä ja romanttinen tarina, joka toi sen kaipaamani Flow:n.
Kannattaa tutustua tähän teokseen. Tässä on kuitenkin sävyjä ja teemoja, jotka voivat uudelleen luettuina avautua aivan eri tavalla. Ja minähän lukisin enemmänkin Montgomeryn novelleja, näitä lyhyitäkin runoista puhumattakaan.
...
Yrttitarhan naisnäkökulmaan on kiinnittänyt lukiessaan huomiota myös Leena Lumi, Tarinoiden koukkuun on jäänyt myös Jouko, joka näkee Montgomeryn kertomuksissa lämmintä huumoria ja psykologista silmää ja Pappilan elämää blogissa on kiinnitetty huomiota niminovelliin ja yhteiskunnalliseen kuvaukseen.
...
Pieni Helmet 2018 lukuhaaste kohta 22: Kirjan nimessä on vain yksi sana
Vanhalle Montgomeryn lukijalle nämä novellit olisivat sopivaa luettavaa. Kiitos esittelystä!
VastaaPoistaKyllä vain. Ja muun Montgomery-kirjallisuuden valoissa näissä näkee kirjallisen ilmaisun kehittymisen.
Poista