Gaël Faye
Pienen pieni maa
Alkuteos: Petit pays
Suomentanut Einari Aaltonen
Like, 2016
217 s.
"---toivoin, että huominen olisi parempi kuin eilinen. Onnen näkee
vain taustapeilistä. Seuraava päivä? Katso sitä. Siinä se on. Se tuhoaa
toivon, jyrää tulevaisuudennäkymät ja rusentaa haaveet. Gaby, olen
rukoillut, olen rukoillut itseni näännyksiin. Mitä enemmän rukoilinn,
mitä välinpitämättömämmältä Jumala tuntui, sitä lujemmin luotin hänen
voimaansa. Jumala koettelee meitä, ja meidän on näytettävä, ettei
uskomme horju. Hän tuntuu sanovan, että suurin rakkaus perustuu
luottamukseen. emme saa epäillä maailman kauneutta, emme edes hirveyksiä
todistavan taivaan alla. Jos kukonlaulu ja harjanteiden yllä läikehtivä
valo ei herätä sinussa ihmetystä, jos et usko sielun hyvyyteen, et enää
ponnistele, ja voisit yhtä hyvin olla kuollut.
Gaby eli Gabriel on 10-vuotias poika Burundista. Hänen isänsä on ranskalainen ja äitinsä Ruandan tutseja. Gabyllä on pikkusiskoa Ana. Eletään 1990-luvun alkukymmenlukua.
Mitä sanoisin tästä kirjasta? Sen kannet ovat kauniit, valoisat. Mutta kuten takakansitekstikin kertoo, tämä ei ole kaunis kertomus eikä valoisa. Tarinan kertoja, Gaby on pieni poika. Hänen vanhempansa ovat eronneet, maa kuohuu poliittisesti ja sodan äänet voimistuvat, kunnes ne ryöstäytyvät äärimmilleen.
"Lämmin tuuli puhalsi hetken ylitsemme ja tempaisi mukaansa
kallisarvoisia lupauksia. Ensimmäiset tähdet syttyivät ujosti taivaalla.
Ne katsoivat mummin pientä pihaa, pakolaisten plänttiä kaukana maan
päällä. Siellä perheeni elätteli unelmia ja toiveita joita elämä tuntui
heille varanneen."
Ja mikään ei ole enää niin kuin ennen, unelmat, toiveet - viattomuus, kaikki on mennyttä. Gaby täyttää yksitoista vuotta, yrittää pysyä konfliktin ulkopuolelta, löytää kirjojen maailmojen ystävällisen kreikkalaisen vanhuksen luota, mutta ystävät kutsuvat ja askeleet vievät sinne, minne ei pitäisi. Gaby, Gaby. olisit vain pysynyt kirjojen äärellä. Olisitpa vain pysynyt niiden viattomassa maailmassa.
Järkyttävä, järkyttävä teos, joka ei ole fiktiota vaan todellisuutta. Tosin en tiedä, kertooko kirjailija omasta elämästään, mutta se, mitä Ruandassa yhdeksänkymmentäluvulla tapahtui oli täyttä totta ja tämä kirja valaisee noita tapahtumia riipaisevalla tavalla. Paitsi järkyttävyyttä jäi kirjasta mieleeni myös sana "riekkua". Suomalaisessa sanaympäristössä sanalla on hieman kielteinen kaiku epäterveestä hälisemisestä ja meluamisesta, Oliko se sitä myös burundilaisessa elämänmenossa on kysymys sinänsä. Sana nousi ja ponnahti tekstistä erikoisena ja hieman erillisenä ilmauksena.
Muutama afrikkalaissävytteinen sananlasku:
"Jos ei osaa kiivetä puuhun, täytyy pysytellä maan kamaralla"
"Koirasta ei tehdä lehmää"
---
Seinäjoen pääkirjaston kirjastohaaste kohta 40: Lue kirja, jonka aihe on tuttu uutisista.
Hieno kirja, josta pidin paljon.
VastaaPoistaKyllä. Pidin minäkin, mutta tunsin syvää tuskaa lopussa.
Poista