Agatha Christie
Salomonin tuomio
Alkuteos: N or M?
Suomentanut Irmeli Ruuska
WSOY, 1988
251 s.
"Tommy Beresford riisui päällystakkinsa eteishallissa. Hän ripusti sen vaatenaulakkoon huolellisesti, kiirettä pitämättä. Hatun asettaminen viereiseen naulaan oli sekin tarkka toimitus.
Hän ryhdistäytyi, loihti kasvoilleen päättäväisen hymyn ja meni olohuoneeseen, missä hänen vaimonsa istui neuolomassa villakypärää khakinvärisestä langasta.
Oli vuoden 1940 kevät."
Tommy ja Tuppence, neuvokas brittipariskunta on tämän dekkarin päähenkilöt. Minä pidän paljon Tommy ja Tuppence -tarinoista. Toivoisin, että näitä olisi enemmänkin. Tässä pariskunta on jo keski-iässä, lapset aikuisia. Tommy on työtön ja Tuppence kotirouvana. Kumpikin haikailee aikoja menneitä, jolloin he saivat seikkailla yhdessä ja kokea jotain erityistä. Sitten saapuu herra Grant tapaamaan Tommya. Tommylle olisi töitä. Salaisia hommia tiedustelupalvelussa, mutta Tuppence ei pääsisi mukaan. Tuppence ei kuitenkaan luovu leikistä niin vain, hänellä on suunnitelma ja niipä, kun Tommy saapuu salanimellä erääseen täysihoitolaan yllättyy hän täydellisesti, sillä kukas siellä istuukaan tyynesti neulomassa kuin rakas vaionsa Tuppence. Tosin hänelläkin on nyt toinen nimi - rouva Blenkinsop.
Olen lukenut tämän tarinan aiemminkin, mutta uusintaluku ei silti ollut tylsä. Unohduksen aallot olivat pyyhkineet osan juonesta pois ja osaa sekoitti YLE:llä esitetty brittisarja, joka ei mennyt niin kuin kirjan juoni, vaikka yhtenevyyttä toki olikin. Kirjan Tommy ja Tuppence olivat paljon älykkäämpiä kuin sarjassa, erityisesti Tuppencella oli hoksottimet kunnossa.
En nyt juonesta sen enempiä, sanon vain, että kirjan suomalainen nimi on turhan paljastava ainakin niille, jotka ovat paljon lukeneet muutakin kuin dekkareita.
Hieno luonnehdinta:
"Ylpeilee kuin kissa pennuillaan"
---
Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 49: Lue kirja, jossa paha saa palkkansa
Itsekin olen tämän lukenut, ja myös pitänyt, vaikka tarina ei itsessään ole kovinkaan mukava,
VastaaPoistaNiinpä. Dekkarit ovat hieman ristiriitaista luettavaa, hyvinä niitä on hauska lukea ja kokeilla hoksottimiaan, mutta ne tarinat niissä eivät niin mukavia ole.
Poista