Hyvin nukutun yön jälkeen kirjamessuilu jatkui perjantaina. Ensimmäinen kohteeni oli Hakaniemen lavalla, jossa oli aiheena Käsikirjoituksesta kirjaksi.
Katja Leino haastatteli Sanna Pullia, Reetta Miettistä ja Touko Siltalaa. Yhteenvetona keskustelusta voisi sanoa, että prosessi käsikirjoituksesta kirjaksi on pitkä. Se vaatii lukemista, lukemista ja hiomista. Kirjassa, joka lopulta läpäisee seulan julkaisuksi kuultaa "omaäänisyys", ilmaisun raikkaus ja tuore ajatus, joka virkistää.
Seuraavaksi suuntasin Vallisaareen, jossa esittelyssä oli Petteri Saarion Luonnon lumo -teos.
"Luonto tekee hyvää myös niille, jotka eivät itse sitä ymmärrä"
- Petteri Saario
Loppupäivä kuluikin haahuillessa ja antikvariaatteja kierrellessä. Tapasin myös Saran jonottamassa Gummeruksen osastolla Minna Rytisalon nimmaria Rouva C -teokseen.
Muuten en messuilla juuri bloggaajia tavannutkaan, paitsi Lumiomena-blogin Katjan. Nytei ollut edes erityistä bloggaripäivystystä, mikä minusta oli harmi, sillä olisin mielelläni tehnyt tuttavuutta muiden kirjabloggaajien kanssa.
Perjantainakin oli paljon mielenkiintoisia aiheita, jotka olisi kiinnostanut, kuten Kuolemaantuomittu vakoilija Von Hellensin kohtalo, Vihapuhe ja itsesensuurin mekanismit, Revi se (revittyjä sanoja runoiksi on ollut harrastuksani jo ennen Revi se -teoksen ilmestymistä), Yksi kevät punaisten tyttöjen tarina 1918 puhumattakaan Z.Topeliuksesta Suomen löytäjänä. Kaikkeen ei kuitenkaan rahkeet riittänyt, levätäkin piti välillä ja käydä syömässäkin. Ja ne antikvariaatit. Niiden katsastaminen on ihan oma lajinsa.
Itse olin messuilla viikonloppuna, olisi ollut hauska tavata! Ihmettelin ettei mitään bloggaajapäivystystä ollut. En pystynyt kiinnittämään huomiota sekä ohjelmaan ja kojuihin että vielä bongailemaan bloggaajapasseja ihmisten vaatteista, joten yhteinen kokoontumispaikka olisi ollut kiva. Bloggaajien piste oli kyllä merkitty messukarttaan, mutta tuolla paikalla oli vain pieni sarjakuvanäyttely ja kaksi sohvaa.
VastaaPoistaJuu. Minäkin poikkesin siellä istumassa ja katselemassa, mutta bloggareita ei juurikaan näkynyt niin kuin aiempina vuosina. JOs ei tunne ketään ennestään, niin vaikea messuilla on ketään tietää ja tunnistaa tietyn blogin pitäjäksi. Bloggaripasseissa nimi ona todella pienellä, joten pitää olla haukan katse, jos niistä erottaa jotain. Mukava toki messuilla silti oli,vaikka tämä puute oli harmittavaa.
Poista