Salme Setälä
Hiihtolomien hiihtoloma
Otava, 1947
201 s
Kansikuva: Helmiriitta Setälä
Tämän hauskan ja menevän koululaiskertomuksen päähenkilö on Leena, jonka helsinkiläiseen perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi veljet Pentti ja Jorma. Leena käy yhteiskoulua ja hänen koulutovereistaan tässä tarinassa on osatekijöinä luokkatoveri Olli ja Jonkin verran vahempi Annikki.
Tarina saa alkunsa, kun porukan hiihtolomasuunnitelma Pallakselle lähdöstä tuntuu kariutuvan rahanpuutteeseen. Hiihtoloma Helsingissä ilman lunta ei ole hiihtoloma eikä mikään. Sitten kuitenkin heitä onnistaa raha-arvan muodossa, johon olemassa olevat varat käytetään. Pallaksen matkasta tulee kuin tuleekin totta. Kaikki, paitsi kotiin jäävä isä lähtevät matkaan kohti Pohjoista.
Kerronnallisesti tämä on kirjeromaani. Leena kirjoittaa kirjeitä hiihtolomapäivistään serkulleen, jolta on saanut lahjaksi sinistä kirjepaperia. Teksti on sujuvaa, nokkelan lennokasta ja arkipäiväisen menevää ja elämänmakuista. Ei keinotekoista sanakikkailua. Kirjemuoto tosin jättää kysymään, eikö päiväkirjamuoto olisi ollut yhtä hyvä. Varsinaiseksi kirjeenvaihdoksi tätä ei voi sanoa, sillä vastakirjeeseen viitataan vain kerran alkupuolella eikä kirjetoverin ajatuksista puhuta mitään.
Pallaksella lapset kohtaavat hiiihdonopettajan, joka opettaa heille kaikki mäenlaskun niksit ja saa Annikin sydämen tykyttämään vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Maantiedekin tulee osin tutuksi, kun Pallaksen kaikki huiput, kerot käydään läpi, siitä korkeimmasta Taivaskerosta puhumattakaan.
Kirjailjan alkulauseessa sanotaan, että tämä on kirjoitettu ennen sotia, jolloin "kaikki olivat iloisen edesvastuuttomia ja hauskan huolettomia." Jotain tästä huolettomuudesta kertoo perheen suhtautuminen Hotellissa alkaneisiintapahtumiin Siellä hiippailee varas ja varkaudesta joutuu epäillyksi Leena, jolle hotellin emäntä vihjailee epäilyjään. Syynä se, että Leena on toivonut hotellin vastaaottovirkailijan kaunista hautalöytösolkea itselleen. Lisäksi Leena on erehdyksessä astunut vieraaseen huoneeseen ja pusertanut nyrkkiään. Leenalla on paha luonne siinä mielessä, että kun hän ärsyyntyy, hän jäää puhumattomaksi. Varkaudet selviävät vasta viimehetkillä ja sekin ihan sattumankauppaa ja onnekkaasti, vaikka Leenalle olisi voinut käydä tosi pahasti.
Pidin siis kerronnasta, vaikka minua hieman mietitytti kuvaus postiauton noususta tunturinrinnettä ja postin heittämisestä hankeen tai pistämisestä ojennettuun kepinnokkaan. Kerronnassa on kaiken kaikkiaan pientä satiirinmakua tai miksi sitä sanoisi. Ei siis kaikki niin vakavasti otettavaa ja faktatietoa, vaan nuoren ihmisen hersyvää kielenkäyttöä. Mielenkiintoinen, kenties ajalle tyypillinen oli myös kuvaus kansallispukuisista hotellivirkailijoista.
Sen sijaan en pitänyt maininnasta, jossa kuvattiin Lapin alkuperäisasukkaita "että heidät olisi sellaisinaan voinut viedä Kansallismuseoon." Kuvastanee kuitenkin aikansa ajattelua, mutta on ikävästi pistävä piikki muuten mukavan kerronnan lomassa.
Erityismaininta näistä kerronnallisista elementeistä:
"puhelinpylväät laukkaavat ohitse kuin viuhkot varsat"
"Ja meni ehtoo ja tuli aamu, uusi matkapäivä."
--
Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
Vanhojen kirjojen huono puoli on se, että niissä usein tuppaa olemaan aikansa älyttömiä ajatuksia. Kuten tässä tuo järjetön suhtautuminen saamelaisiin.
VastaaPoistaAjatus saamelaisista näyttelyesineenä on kyllä älytön ja loukkaava.
Poista