Rekimies Erkki: Suurten metsien vaeltaja!

 

Erkki Rekimies

Suurten metsien vaeltaja

Otava, 1956

165 s.

Kansikuva: Martti Santala 

Aloitus: Sinä talvena oli lunta enemmän kuin miesmuistiin ja kylän asukkaat sanoivat, ettei tiedä hyvää, kun katot vielä huhtikuussa notkuvat lumitaakan alla. Ja kaiken lisäksi tuli tikka kartanolle.

Lopetus: Ja kookas mänty huokasi syvään ja pudisti latvuksistaan pehmeitä neulasia Hopea-Kirren peitoksi.

Suurten metsien vaeltaja on tarina Hopea-Kirrestä, mustasta ketusta, turkiseläimestä, joka syntyy pienessä turkistarhassa, jossa menetetyn Karjalan taloudessa. Hopea-Kirren omistaa Timo-niminen nuorukainen, joka on saanut ensimmäisen turkisketun isältään ja alkanut sitten kasvattaa turkiksia elannokseen. Hopea-Kirre on kuitenkin poikkeus. Sen emo hylkää pennun, jota Timo on ennen aikojana kosketellut ja Timo ottaa Kirren koti-ketuksi, lemmikiksi. Sitten syttyy sota (talvisota) ja Timo joutuu lähtemään perheineen evakkoon. Mitä tehdä turkisketuille tarhoissaan? Entä Kirre. Kirre karkaa metsään haistaessaan veren ja kuoleman.

Kirre jää yksin vaeltamaan tuttujen ihmisten kadotessa. Rekimies kuvaa luontoa, sen eläimiä ja turkisketun sopeutumista luontoon. Kerronta on kaikkitietävää, sujuvasanaista, yhdistelmä totta ja sadunomaisuutta, mutta saduksi tätä ei voi kuitenkaan kutsua, vaikka kerronnan elementteinä onkin jonkin verran käytetty inhimillistämistä.  

Luontokuvauksen ohella teoksessa kuvataan sodan syttymistä, rauhan väliaikaa ja uuden (jatkosota) sodan syntyä. Siinä välillä Kirre kohtaa monenlaisia ihmisiä. On muuan Kuikka-Simunakin, joka päättää pyydystää Kirren saadakseen turkiksen ja saakin Kirren ansaan, mutta kuinka käykään. On säälivä tyttölapsi, joka kantaa riutuvan ketun metsän hoitavaan syliin. 

Suurten metsien vaeltaja on koskettava, puhutteleva teos, joka tuo esiin luontoarvoja. Teos on myös vahvasti turkistarhauksen vastainen.

Sain tästä teoksesta vinkin sähköpostiini. Olin hieman varauksellinen alkaessani lukea tätä, mutta mitä pidemmälle luin, sitä läheisemmäksi Kirre tuli kokemuksineen ja jännitin sen selviytymistä, milloin muiden metsäneläinten, milloin metsäpalon keskellä. Lopulta Kirre kohtaa uudelleen Timon, joka on puolijoukkuepartion kanssa hiihtämässä sodan tantereilla. Tuttu tuoksu, tuttu vihellys, niitä ei Kirre ole unohtanut. 

Suurten metsien vaeltaja on ensisijaisesti traaginen tarina turkisketun elämästä. Mielenkiintoinen sivujuonne ja erinäisiä ajatuksia lukiessa herättävä on sodan aikajänne ja merkitys. Suurten metsien vaeltaja on jollain tasolla isänmaallinen teos, vaikka onkin luontokuvaus ja eläintarina. Tämä sodan ja eläintarinan yhdistelmä tekee teoksesta hyvin erityislaatuisen.

Teoksessa on Martti Santalan mustavalkoinen kuvitus, jonka myötä tarina elävöityy lämpimäksi ja myötäeläväksi kuvaukseksi eläinyksilön persoonallisuudesta. 

Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta syyskuu 1, kymenlaaksolaisen kirjailijan kirjoittama kirja, Erkki Rekimies on syntyjään Kouvolasta ja toiminut opettajana Kuusankoskella

Hiroshima - 80 vuotta!

Kuvakaappauksista koottu kollaasi

 

On kulunut kahdeksankymmentä vuotta Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommituksista. Tämän muistoksi ja aiheen tärkeyttä korostaakseni katsoin, mitä kirjoja aiheesta on kirjoitettu ja valitsin neljä minua erityisesti kiinnostavaa teosta, joita en ole aiemmin lukenut.

1. Edita Morris:  Hiroshiman kylvö.

Teos on jatkoa kirjailijan Hiroshiman kukat -teokselle, jonka olen lukenut ja siksi tämä jatko-osa kiinnostaisikin.

2. Cesco, Federica De : Tokion valot

Kaunokirjallinen teos kolmesta nuoresta naisesta, jotka ovat selviytyneet Hiroshiman pommituksessa elossa ja matkaavaat Tokioon paremman elämän toivossa

3. Braw Monica: Hiroshiman henkiinjääneet

Kaunokirjallinen romaani, jonka taustalla kuitenkin paikallistuntemusta ja -tutkimusta.

4. Herranen Paula (Suom.):  Hiroshiman tuli

Eloonjääneiden piirroksia lyhyin tekstein.

Näihin teoksiin en siis vielä ole tutustunut, mutta kiinnostaisi kyllä. Oletko sinä lukenut jonkun näistä, tutustunut aiheeseen? Rankasta aiheesta huolimatta, ehkä kannattaisi ravistaa itseään ...

Marko Laihinen: Mulu, Lapsi, joka toi metsän takaisin

 

Marko Laihinen (teksti)

Elina Jasu (kuvitus)

Mulu - Lapsi, joka toi metsän takaisin

Puukenkki Kustannus, 2020

32 s.

Mulu on pieni poika, joka asuu isovanhempiensa luona metsän ympäröimässä kylässä. Mutta sitten, yön pimeydessä jyristävät suuret koneet halki metsän ja kaatavat kaikki puut. Kylä autioituu. Meren tuulet pääsevät puhaltamaan eikä mikään pidättele tulvavesiä. Ihmiset alkavat muuttaa muualle. Mulu suree ihanan luonnon katoamista. Hän päättää tehdä jotain - istuttaa metsän uudelleen. 

Mulu on pieni kuvakirja tärkeästä aiheesta. Kuvitus on yksinkertaisen suurpiirteistä, silti hyvin kuvaavaa eikä pieniä yksityiskohtiakaan ole täysin unohdettu. Lapsella on katsellessaan etsittävää. Tekstit ovat lyhyitä ja selkeitä. Väreillä kerrotaan paljon tunnelmista ja tilanteista. 

Mulu on tarina rohkeudesta ja päättäväisyydestä, joka ei lannistu ensimmäisen vastoinkäymisen tullen. Maailmassa on toivoa, jos vain on toimeen tarttujia, yhteistä tahtotilaa. 

--- 

Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta elokuu 1. Eihän tämä nyt  ihan romaani ole, mutta menköön nyt paremman puutteessa

Blogisynttäriarvonta on nyt suoritettu!

 

Sen kunniaksi, että kirjabloggaajana tulin täysi-ikäiseksi julistin pienimuotoisen arvonnan. Pieni oli myös osanottajajoukkokin, onneksi kuitenkin sen verran, että arvontaan tuli jotain järkeä. Arvonnassa olivat mukana 

Marika, Mai ja Anki. Jokke ilmoitti, että ei ole mukana arvonnassa, ja kunnioitin hänen sanomisiaan. 

Arvonta suoritettiin siten, että

1. Osallistujien nimet kirjoitettiin lipukkeille

2. Lipukkeet taiteltiin

3. Suljettiin maatuskamamman sisuksiin

4. mammaa ravisteltiin

5. Otettiin naskali

6. keihästettiin niin, että lipukkeet eivät olleet näkyvissä

7. Se lipuke, joka ensimmäiseksi tarttui naskaliin voitti ja lipuke oli

Ankin!

Onnittelut. Otan yhteyttä voittajaan ja sovin voitosta ja sen postittamisesta.

Kiitos kaikille mukanaolijoille ja oikein ihanaa kesäistä oloa ja lukuiloa!