Judith Pella: Tuulen taistelukentät
1. osa: Tuuleen kirjoitettu. Alkuteos: Written on the Wind. Suomentanut Outi M. Kättö. Aikamedia, 2003. 541 s.
2. osa: Tuulen soitto. Alkuteos: Somewhere a song. Suomentanut Outi M. Kättö. Aikamedia, 2003. 479 s.
3. osa: Myrskytuuli. Alkuteos: Toward the sunrise. Suomentanut Leila Uosukainen. Aikamedia 2004. 569 s.
4. osa: Tuulessa taipuneet. Alkuteos: Homeward my heart. Suomentanut Leila Uosukainen. Aikamedia, 2005. 512 s.
Aloitin tämän kirjasarjan lukemisen jo viime vuonna. Sain kolmannen osan luettua loppuun vuodenvaihteessa ja nyt siis sain selätettyä koko sarjan. Yhteensä 2101 sivua. Melkoinen urakka. Onneksi teksti ei ollut kuitenkaan typografisesti kovin pientä ja tiivistä ja kerronnallisestikin hyvin jouhevaa ja nopeasti etenevää, helppolukuista ja keveää, osin rankoista ja kohtalokkaista aiheistaan huolimatta, joiden kuvauksia kuitenkin on vältetty. Ei siis mitään kovin rankkaa kuvausta, vaikka koskettavia ja sisikuntaa raatelevia tilanteita onkin.
Tuulen taistelukentät sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja kertoo Keagan Hayesin perhetarinan. Keagan Hayes on sanomalehtimesenaatti. Keaganilla on vaimo Cecilia ja kolme tytärtä, jotka Keagan on nimennyt poikien mukaan pettyneenä siihen, että hän ei ole saanut ainuttakaan poikaa. Vanhin tyttäristä Cameron on isänsä tapaan sanomalehtialalla, toimittaja. Keskimmäinen tytär Blair haaveilee elokuvaurasta ja nuorin tytär Jackie opiskelee ja valmistuu tarinan edistyessä opettajaksi. Tyttärien suhde isään on vaikea eikä tyttäret tule toimeen isänsä kanssa kuka mistäkin syystä. Keagan Hayes on rasistinen, itsevaltainen mies.
"Cameron rakasti isäänsä, mutta epäili, että tapahtui enemmän velvollisuudentunnosta kuin ihailusta. Ei hän isää oikeastaan vihannutkaan, mutta Keagan Hayes ei vain ollut sellainen mies, jota kukaan pystyi rakastamaan." (Tuuleen Kirjoitettu).
Keagin vaimo Cecilia kuitenkin yrittää hillitä ja tyynnyttää, sovitelle isän ja lasten välejä. Cecilialla on kuitenkin salaisuus.
Kerronnallisesti tarina etenee kolmen sisaruksen kesken. Liikutaan eri puolilla maailmaa. Ensimmäisessä osassa Cameron sanoo itsensä irti isänsä sanomalehdestä, koska isä ei suostu lähettämään häntä ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Cameron pestautuu kilpailevaan sanomalehteen ja pääsee ulkomaille: Kairoon, Kreikkaan ja Moskovaan, jonne menneisyys häntä vie. Keagan Hayes on ennen sotaa, vallankumouksen jälkeen ollut Venäjällä. Cecilia on ollut yksinään ja saanut lohtua toiselta mieheltä, jolle hän on saanut lapsen, jonka on antanut pois, lapsen isälle. Tämä salaisuus on vaivannut Ceciliaa, hän kaipaa poikaansa ja on kertonut salaisuuden Cameronille, jotta tämä etsisi pojan, jos mahdollista, kun tämä lähtee Moskovaan. Cameron tapaa Aleksei-nimisen lääkärin, johon rakastuu. Cameronin ja Aleksein suhde tiivistyy sarjan myötä, he menevät naimisiin Saksassa. Viimeisessä osassa Aleksei sekaantuu vakoilujuttuun, joutuu kiinni ja Cameron sisaruksineen palaa Moskovaan pelastaakseen Aleksein vankeudesta.
Blair on kapinallinen. Hän haaveilee näyttelijän työstä, päätyy yökerhoon laulajaksi. Rakastuu Gary-nimiseen uskovaiseen mieheen, vaikka ei itse ole uskovainen. Blair tekeytyy "kiltiksi uskovaiseksi naapurintytöksi" ja saa Garyn valheella puolisokseen, mutta petos paljastuu heti kättelyssä ja puolisot joutuvat erilleen. Gary lähtee sotaan ja Blair lähtee perässä Filippiineille. Blair joutuu miettimään suhdetaan Garyyn ja uskoon.
Jackie on uskovainen. Hän tapaa japanilaisen Sam Okudan ja he rakastuvat. Suhdetta ei katsota hyvällä, mutta Jackie ja Sam avioituvat. Kun Japani hyökkää Pearl Harboriin amerikkalaisten ja japanilaisten ovat vielä huonommat,USAn japanilaist saavat enemmän epäluuloa osakseen ja vaikka he olisivat kansalaisia, heitä karsastetaan. Yhdysvaltain japanilaiset laitetaan eristysleireille, jonne Jackie seuraa miestään odottaen lasta. Lopulta Samkin lähtee sotaan osoittaen näin olevansa uskollinen Yhdysvaltain kansalainen.
Sodan loppuessa on kaikki sisarukset joutuneet kohtaaamaan erilaisia traumoja. Pahiten sota on vaikuttanut Blairin ja Jackien väleihin. Blair on joutunut japanilaisten vangiksi Filippiineillä, joutunut kidutetuksi ja menettänyt odottamansa lapsen. Blair ei katso hyvällä Jackien puoliksi japanilaista tytärtä. Jackiesta on tullut leski. Neljännessä osassa palataan Moskovaan, jonne sisarukset lähtevät. Gary on saanut paikan suurlähetystössä. Cameron lähtee pelastamaan Alekseita, joka on joutunut vangiksi ja myös kidutetuksi. Blair yrittää antaa anteeksi ja saada anteeksi kovasydämisyytensä.
Sodan melskeiden ja traumojen keskellä kukin sisaruksista joutuu miettimään kristinuskon kysymyksiä ja suhdetta uskoon. Keagan Hayes puolestaan joutuu miettimään suhdetta puolisoonsa ja lapsiinsa. Uskoa ja hengellisiä asioita pohditaan, mutta teoksessa ei mitenkään luoda "enkelimäisiä" uskovaiskuvia. Uskovaisetkin (esim. Cecilia ja Blair) ovat raadollisia ja tekevät virheitä, taistelevat ihmisyytensä ja tunteidensa kanssa. Ei siis mitään kiiltokuvauskovia.
Olen aiemmin lukenut Judith Pellan Venäjän vallankumoukseen liittyvän sarjan ja tässä teoksessa on osin samojan henkilöitä, vaikka ei ole suoraan jatkoa tuolle toiselle teossarjalle. Venäjä tuntuu kuitenkin olevan kirjailijan suuri mielenkiinnon kohde, sillä vaikka tässä sarjassa ollaankin eri puolilla maailmaa kerronnallisesti, niin suuri osa, tai ainakin merkittävä osa tapahtumista ja juonesta koskee Venäjää, tai aika huomioon ottaen, Neuvostoliittoa.
Teos jakautuu osiin ja lukuihin. Osien johdantona on historiaan liittyviä anekdootteja kirjallisuudesta, elokuvista ja politiikasta. Nämä tekstit ovat ilmeisimmin todellista ja autenttista historiaa, vaikka tarina sinänsä on fiktiivinen.
Tätä luki ihan sujuvasti ja mielenkiinnollakin, vaikka ei mitään järisyttävän innoittavaa ehkä ollutkaan. Viihdyin kyllä, vaikka jotkut kuvaukselliset jutut kipristelivät. En oikein tykännyt rasistisista ilmaisuista (vinot silmät yms.). Kerronta laittoi välillä miettimään, pyritäänkö tässä kuvaamaan toisen maailmansodan aikaista rasistista ilmapiiriä vai onko tämä teos itsessään rasistinen rivien välissä (ehkä ei kuitenkaan). Toisinaan lukiessa tuntui vain hieman ristiriitaiselta.
Minua myös mietitytti näin kokonaisuutta ajatelen, että sota Euroopan osalta sivuutettiin miltei täysin. Juutalaisten joukkotuhoon ja holokaustiin viitattiin hyvin lyhyesti. Pääpaino oli Venäjän tilanne sodan osapuolena ja sitten tuo Japanin tilanne. Myös atomipommin pudotus Hirosimaan ja Nagasagiin ohitettiin lyhyellä virkkeellä. Tämä ei siis ollut niinkään kuvaus sodasta vaan yhden yhdysvaltalaisen perheen elämästä sodan keskellä.
Uskottavuus tarinaa kärsi aivan lopussa ja liittyi Aleksein pakoon Neuvostoliitosta. Aleksei oli Neuvostoliiton kansalainen, vaikka oli aikoinana asunut Yhdysvalloissakin. Pakoa varten hän sai väärennetyt paperit Ruotsalaisena liikemies Svenssonina. Ihmettelen vain, kuinka ruotsia osaamaton mies voisi esiintyä ruotsalaisena? Ei ole uskottavaa.
Suomibongaus. Suomeen viitattiin useammankin kerran eri yhteyksissä:
Aleksei oli suunnitellut tapaamisen samoihin aikoihin Helsinkiin menevän junan lähtöhetken kanssa. / Aleksei olisi jo kolmen korttelin päässä hyppäämässä metroon ja matkalla elokuvateatteriin kaupungin toisella laidalla, tarkoituksenmukaisesti lähellä Suomen-junien lähtöasemaa. / Juna Helsinkiin lähtisi tunnin kuluessa. / Sinulle ja Stepanille on myönnetty matkustuslupa Suomeen vierailemaan sairaan tätisi luona. / Hän oli valmis lähtemään, ainakin fyysisesti jos ei henkisesti. Hän matkustaisi aamujunalla Leningradiin ja nousisi siellä Suomen-junaan. --- Hänellä oli kahdet paperit. Toiset olivat täysin lailliset, niissä luki hänen oma nimensä ja lupa matkustaa Helsinkiin.
Muuto huomioitua:
Kuivikkaasti sanamuoto hieman oudoksutti. Puhua kuivikkaasti. Hmm.
Tahatonta painovirhehuumoria: "Kaatoi matoa mukeihin".
---
Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 9: Kirja, jossa on venäläisiä.
Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, tunteet, kohta 23: 23. toivo, toiveikkuus tai optimismi. Säilyttää nämä keskellä epätoivoa on vahvana teemana sarjan viimeisessä osassa. Toki tässäkin teoksessa on monia tunteita rakkaudesta häpeään.