Taras ševtšenko: Ukraina valitut runot

 

Taras ševtšenko

Ukraina - valitut runot

Toimittanut ja suomentanut Alla Bondarenko 

Oppian 2022

67 s

Taras ševtšnko  (1814-1861) on Ukrainan kansallisrunoilija. Hän syntyi kahden maaorjan poikana Ukrainassa ja aloitti koulunkäynnin 1822. Työnteon hän aloitti 1825. Työnteko ei ollut vapaaehtoista, vaan maanorjan poikana hän joutui itsekin maaorjuuteen. Kun hänen isäntänsä kuoli, hän sai uuden isännän, jonka mukana hän pääsi Pietariin . Taras ševtšnko kirjoittaa runoja ja proosaa, tutustuu taiteilijapiireihin uuden omistajan suosiollisella sallimuksella. Taiteilijaystävät auttoivat häntä ostamaan itsensä vapaaksi maaorjuudesta. Hän aloitti myös opinnot Pietarin taideakatemiassa valmistuen 1845 ja matkustaa Ukrainaan. Kahden vuoden kuluttua hänet pidätetää  kansallisaatteen levittämisestä ja keisarin arvostelusta ja joutuu armeijaan, jossa hänen ei ole lupa kirjoittaa, maalata tai piirtää. Tsaari Nikolai I kuolltua  Taras ševtšnko vapautuu,  mutta ei saa palata Ukrainaan. Vuonna 1855 Taras ševtšnko saa kuitenkin luvan matkustaa Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätetään ja lähetetään Pietariin, jossa kuolee.

Taras ševtšnkon Ukraina - valitut runot sisältää seuraavat runot:

Suuri hauta hyvin pitkä runoelma, Uni, Ystävällinen epistolani, Testamentti, Nuoruusvuoedet ovat menneet ja Eikö meidän ole aika lopettaa?

Runot ovat proosarunoja. Niitä sävyttää Taras ševtšnkon aika ja Ukrainan historia, josta tietoni ovat aika hataria. Tästä syystä runot jäävät myös suurelta osin ymmärtämättä. Toisaalta niiden tunnelma on vahvasti myös tätä päivää, vaikka poliittinen tilanne on osin erilainen.

Sielllä täällä nousee kuitenkin ajatuksia, sanasäikeitä, jotka havahduttavat.

"Kun juopunut mies nukahtaa, ei häntä saisi nousemaan aseiden paukekaan." 

Totuus on elossa Luojan valtaistuimella, /Minä lennän ja katson. Aamu koittaa ja taivas kirkastuu; / satakielet öisessä metsässä tervehtivät nousevaa aurinkoa;/  aamun tuulet puhaltavat pehmeästi, / arot ja pellot ovat paljaita; / jokien uomissa pajut kasvavat entistä vihreämmiksi; / kukat taipuvat kasteen alla, poppelit kuin vartijat seisovat erossa toisistaan, / jutellen niittyjen kanssa. / Kaikkialla maisema on kauneuden peitossa. / Vehmas ja vehreä aamun kasteesta; / luonto on raikas ja aurinko tervehtii... / Missään ei ole alkua tai loppua. / Kukaan ei voi täydentää tätä kauneutta. / Kukaan ei voi pilata sitä. / Se on täyteläinen ja hehkeä... / Minun henkeni! / Mitä sinä siitä tiedät?

Pohjoinen 2023 lukuhaaste kohta 13: Kirja, joka liittyy Ukrainaan tai ukrainalaisen kirjailijan teos.