Jack London: Yön lapsi!

Jack London

Yön lapsi

Suomentanut Viljami Ventola

Kustannusosakeyhtiö Suomi, MCMXXII (1922?)

Novellikokolma sisältää seuraavat novellit

1 Yön lapsi

Trefethan-niminen, nuoruutensa taakse jättänyt kaveri kertoo San Franciscossa tarinaa kahdentoista vuoden takaa, jolloin hän oli kullankaivajana ja kultavaltauksia hankkimassa. Hän on joutunut tuntemattomalle maalle, jossa hän tapaa valkoisen naisen intiaaniheimon päällikkönä. Nainen on ollut naimisissa, mutta karannut mieheltään, joka piti ravintolaa Juneaussa. Vapautta kaipaava nainen kertoo miehelle, kuinka "tahdon öisin juosta kuin villipeto, vain juosta kuutamossa ja tähtien alla, juosta valkoisena ja alastomana pimeässä. Pimeydellä on mielestäni viileän sametin tuntu - juosta ja vain juosta loputtomiin." Ehkä tämä toive ei ole niin ihmeellinen, kun huomioi, että nainen on saanut vain raataa ja on ollut täysin loppuunajettu niin nuoruudessaan kuin aviossaan. Vain työtä, työtä ja orjuuttavaa työtä. 

Nainen, joka siis hallitsee intiaaniheimoa sen kuningattarena haluaisi avioitua, mutta kaltaisensa, oman heimolaisensa kanssa ja kosii Trefethania, joka kuitenkin lähtee palkoveneellä takaisin. Kertoessaan tarinaansa miesjoukolle San Franciscolaisessa kerhossa hän tuntuu hieman katuvan, ettei jäänyt.

2. John Harned'in raiviovimma

Sijoittuu Quitoon ja kertoo härkätaisteluista. Maria Valenzuela on nainen, joka ei hätkähdä taistelua, hän vie Johnin katsomaan härkätaistelua kuvaten sen "taitoa ja älykkyyttä" verrattuna nyrkkeilyn raakuuteen. John ei pidä härkätaisteluista, mutta vihan vimmoihin hänet saa vasta areenalle tuodun hevosen kärsimys, jonka seuraukset ovat kaameat Maria Valenzuelan vain seuratessa härkätaistelua tyynenä ja järkähtämättömänä.

3. Kivikauden mies

Kertomus miehestä, jolla oli kaksi luontoa. Päivisin mitä herrasmaisin liikemies, öisin kivikautinen jätti.

4.  Epäilyttävä tapaus

Carter Watson on sosionomi, joka tutkii yhteiskunnallisia oloja, kun hän joutuu väärinkohdelluksi erään pubinpitäjän taholta ja syttömänä oikeuteen. Juttu päättyy kuitenkin vapautukseen niin kantajan kuin vastaajan taholta. Myöhemmin tavatessaan tuomarin uudelleen Carter Watson kuitenkin maksaa kalavelkansa osoittamalla kuinka kaikki kävi ja tällä kerralla tuomari joutuu oikeuteen samanlaisin lopputuloksin.

5. Lujat nyrkit

Merille sijoittuva tarina, jossa Samoset-purren omistaja, Boyd Duncan  on palkannut kapteeniksi miehen nimeltä Dettmar. Tällä on kuitenkin menneisyys, jonka saatuaan tietää, Duncan aikoo erottaa miehen Attu Atussa. Dettmar kuitenkin käy häijyksi ja sysää mereen Duncanin puolison Minnien, ja Duncan, joka vain näkee vaimonsa pudonneen mereen hyppää perään heitettyään ensin pelastusrenkaan veteen. Avunhuutoihin ei vastata vaan Dettmar ohjaa aluksen poispäin. Minnie ja Duncan kuitenkin selviävät kuin ihmeen kaupalla ja Dettmar joutuu kohtaamaan tämän lujat nyrkit.

6. Aurinkoteltan alla

Voiko mies - tarkoitan herrasmies - sanoa naista haaskaksi? Näin kysyy muuan pieni mies seuralaisilleen ja saa kuulla tarinan naisesta, joka oli kaunis, kykenevä, mutta ...

Nainen huvitteli heittämällä kolikoita mereen, joita alkuasukaspojat sitten sukeltelivat. Poikien joukossa oli yksi erityisen taitava sukeltaja jota nainen erityisesti halusi katsella tämän sukeltaessa. Sitten pojat nousivat äkkiä vedestä, kun lähistöllä liikkui hai. Nainen ei tästä kuitenkaan välittänyt, vaan houkutteli poikaa sukeltamaan näyttämällä kultaista kolikkoa. 

Lopulta kertoja pyytää kuulijoitaan: "No, sanoi hän lopulta. Luokitelkaapa hänet. Pienikokoisen miehen kurkkuun takertui jotain epämieluista; hän yritti nielaista. - Ei minulla ole mitään sanottavaa, vastasi hän. - Ei kerrassaan mitään sanottavaa."

Minulla sen sijaan olisi paljonkin sanottavaa, niin naisesta kuin tämän seuralaisista.

7. Ihmisen tappaminen

Nainen tulee kotiin, jossa asuu isänsä kanssa. Isä on matkustanut New Yorkiin. Kotona hän kuitenkin kohtaa miehen, joka on tullut varkaisiin. Naisen ja miehen välille sukeutuu keskustelu. Nainen ajattelee selviytyvänsä miehestä ja saavansa mainetta sitä, kuinka on yksin selviytynyt murtovarkaasta, jolla on vieläpä ase. Mies ei ole mikä tahansa murtovaras, hän katsoo, että hänellä on oikeus murtautua juuri tähän taloon, sillä talon omistaja on tehnyt hänelle vääryyttä. Lisäksi mies kertoo, että hänen ystävänsä on pahasssa pulassa ja hän haluaa auttaa tätä. Nainen kuuntelee miestä kuin ymmärtäen tätä ja sanoo auttavansa tätä, mutta kaiken aikaa nainen kuitenkin yrittää hälyttää apua. Kun talon palvelija lopulta tulee paikalle nainen lähettää tämän hakemaan poliisia.  Hän on myös saanut miehen aseen itselleen ja pitää nyt sormea liipasimella. Mies ei hätkähdä vaan sanoo naiselle, että tämä ei uskalla ampua. Ei ole helppoa tappaa ihmistä. Mies on puhunut ilmeisen totta, mutta nainen ei ole sanoistaan huolimatta uskonut tätä ollenkaan. Mies kävelee rauhallisesti pois naisen pidellessä ladattua asetta sormi liipasimella. 

En ole muistaakseni Londonia aikaisemmin lukenut. Tämä pieni novellikokoelma alkoi kiinnostaa tuon niminovellin vuoksi. Se ei kuitenkaan ollut aivan sellainen kuin olin odottanut. Siinä oli jotain yhtenevää Aino Kallaksen sudenmorsiamen kanssa, mitä tulee "villiin vapauden kaipuuseen". Sudenmorsiamen olen lukenut lapsena, mutta uudelleen en siihen tohdi tarttua. 

Kirja on vanha ja kieli on vanhahtavaa. Lauseet ovat hieman hiomattomia ja osin hieman huonoa suomea muodoiltaa ja lauserakenteeltaan. Ihan luettavaa teksti ja kerronta kuitenkin on. Vahvimmin mieleeni jäi kaksi viimeistä novellia. Nämä tarinat, ensimmäistä niminovellia lukuunottamatta eivät ole mitään feminististä kirjallisuutta, joissa naista arvostettaisiin. Härkätaistelukuvaus ehkä piirtää epätavanomaista naiskuvaa myöskin, mutta itse en voi arvostaa tätä kuvaa. En kuitenkaan pidä näitä tarinoita naisvihamielisinäkään. Näissä on raadollisuutta ja ihmisluonteen pimeitä puolia niin miehissä kuin naisissakin. Tarinat sijoittuvat eri puolille maailmaa ja näistä voi aistia, kuinka London on ehkä matkustellut paljonkin. Londonia voisi ehkä lukea enemmänkin. Ajatuksia herättävä novellikokoelma tämä oli, vaikka ei ehkä mitään kevyttä hyvänmielen kirjallisuutta.