Anna Kortelainen: Kulkija!

Anna Kortelainen

Kulkija

Tammi, 2023

389 s.

Kansi:Emmi Kyytsönen

 

 

 

 

 

Walter B, saksanjuutalainen filosofi ja kriitiikkokirjailija matkaa laivaristeilyllä1930-luvulla Norjan rannikkoa ylös ja jäämereltä alas pitkin Suomen Lappia, ensin etappimiehen opastuksella halki vuorten ja sitten junalla Oulusta kohti Helsinkiä. Matka on saanut alkunsa, kun Walter B on nähnyt saksalaisessa eläintarhassa lappalaisia, joita sinne on tuonut nähtäville herra nimeltä Franz Dubbick.

Pöyristyttävä ajankuva. Laittaa nyt ihmisiä näytille eläintarhaan. 

Tämä teos kuvaa siis 30-luvun poliittista ja kulttuurista maailmankuvaa rotuoppeineen ja fasistisine aatteineen. Lapualaisten marssi, Lotta Svärd -nuket, kallonmittaukset luovat aitoa ajankuvaa. Walter B ostaa Dubbicilta kaksi postikorttia ja päättää matkata napapiirille. Mukanaan hän kantaa vain yhtä salkkua, joka sisältää käsikirjoituksen, jota hän aika ajoin ajattelee jatkavansa, mutta käsikirjoitus vain nuhraantuu eikä sanat siirry ajatuksista paperille.

Kuinka tuttua minulle tuo onkaan. Ajattelen, että nyt kirjoitan, mutta ajatus jää vain pyörteilemään aivokoppaan siirtymättä teoiksi ja silti unelmoin siitä suuresta romaanista. 

Anna Kortelaisen Kulkija on fiktiivinen tarina todellisen henkilön matkasta napapiirille ja takaisin. Se on tarina, jossa fiktiivisyys ja todellisuus sekoittuvat lumoavaksi matkaksi ihmismielen kerrostumiin ja ympäröiviin näkymiin.  Kerronta on sujuvaa. Kortelaisen  sanavarasto on ällistyttävän laaja kaikkine pienine yksityskohtineen, sanoineen, jotka ovat itselleni uusia ja outoja ja joiden merkityksen voi aavistaa, mutta ei silti ole varma. Esimerkiksi sana flaneeraaminen. Etymologian sanakirja olisi tarpeellinen. Ehkä se on ollut Kortelaisellakin käytössä.  "Valo oli kermaisen lämmin"-metaforinen ilmaisu nousi myös sanastosta. Ajankuva on tarkka. Mitä itse ihmettelen lukiessa on saksankielen sujuva taito yhdellä jos toisella, mutta Saksa lienee ollut kouluissa merkittävä oppiaine ennen englanninkielen valtaannousua. Mutta puhuttiinko sitä kuitenkaan niin yleisesti!? Kerronta on ulkopuolisen kaikkitietävän Walter B:n näkökulmasta. Sanasto ja tyyli vaihtelevaa, kuin kuljettu maasto. Ajallisesti edetään, kuten aika kuluu, välillä ollaan takautumissa. Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuuden haaveet vuorottelevat.

Anna Kortelainen ei anna tässä teoksessa kovin mairittelevaa kuvaa Suomesta. 

Luultavasti he olivat nyt siirtyneet Norjan kuningaskunnasta naapurimaahan, josta Walter B. ei tiennyt kovin paljon. Hän muisteli, että rajanaapuri oli entinen Venäjän suuriruhtinaskunta ja että tässä maassa asui pieni kansa jolla oli oma kieli. --- --- Toivottoman pieni valtio suurvallan kyljessä, porvarillinen demokratia, taskukokoinen parlamentti, kansanvaltaa harjoittelevat alimittaiset puolueet ja kansalaisilla liikuttava luottamus omaan itsenäisyyteensä.

Se, onko todellinen Walter B(enjamin) ajattellut siten, kuin Kortelainen eläytymisessään hänen matkaansa on kysymys, jota voi pohtia. Missä määrin ajatuskuvio on Kortelaisen oma näkemys 30-luvun Suomi-kuvasta, joka on vain ympätty toisen henkilön ajatusmalliksi. Se on ongelma, joka on näissä faktan ja fiktion yhdistelmissä ja kun kirjoitetaan todellisiin henkilöihin liittyviä aiheita. Itsekin tätä problematiikkaa olen joutunut kohtaamaan kirjoittamisen perusopinnoissani. Mutta, Kortelaisella on kuitenkin ollut laaja taustamateriaali ja lähdeaineisto aina Jenny Paulaharjun päiväkirjoja myöten.

Upea on sen sijaan Lapin luonnon ja Saana-tunturin (?)  kuvaus.

Laakso avautui silmien edessä unea, mutta unta se ei ollut. Maailma oli samanaikaisesti ikivanha ja vastasyntynyt. Vasemmalla kohosi suuri yksinäinen. Sen täytyi olla tulivuori, vaikka Walter B. tiesi, että se oli mahdotonta. Se oli Vesuvius, joskin vielä paljon ylväämpi ja ylimaallisempi. Se oli täysin erillään muusta Pohjolasta, Norjan tuntureita ylempänä, Euroopan katolla. Vuoren otsa oli muodoltaan puhdas. Sen kylki oli karua ruskeaa kiviainesta, paikoin sileämpää, paikoin louheisempaa ja säleisempää. Seinämän hienojakoisemmat kaistaleet näyttivät kaakeliuunin pesänpohjalta talviaamuna, kun edellisen illan tuhka oli jäähtynyt. Muutamassa taskussa kimalteli suuria opaalinhohtoisia lumiläikkiä, merkkejä talvesta joka täällä oli ollut ja olisi kohta taas.

Tämä oli ihan kiintoisa lukukokemus, johon voisi palata uudemmankin kerran, vaikka teoksessa olikin paljon sellaista, mikä ei korreloi oman elämänkatsomuksen kanssa. Teos herätti uteliaisuuden tämän juutalaisen filosofin elämään. Ainakin yksi teos, joka häneltä on suomennettu kiinnostaisi, kun taas toinen teos etäännyttää. 

Tämän syksyn uutuusteos, josta ehkä odotin hieman muuta, kuin miksi sitten osoittautui, mutta ei kuitenkaan mikään pettymys. Toi taas uutta tietoa ja ihmettelyä. Että jotkut osaavatkin. Jos jotain toivoisi, niin sitä, että tämän teoksen lukemisen myötä ymmärrys hieman kasvaisi ja lisääntyisi.

--

Pohjoinen lukuhaaste kohta 7.   Norjan Lappiin sijoittuva kirja. Noin puolet matkasta sijoittuu Norjan Lappiin, puolet Suomen Lappiin.