Anneli Vainio: Kastanjavuorten kylä. Elämää Etelä-Ranskassa!

 

Anneli Vainio

Kastanjavuorten kylä 

Elämää Etelä-Ranskassa

Kirjapaja, 2011

213 s.

 

Anneli Vainion Kastanjavuorten kylä on täynnä suomalais-ranskalaista elämää pienessä Sevenniläis-kylässä. Kirjailija on asunut miehensä kanssa myös Kanadan Quebecissä. Löydettyään vanhan ränsistyneen linnan, johon ihastuvat, pariskunta asettuu Gardon-joen rantamille ja alkavat korjata linnaa asuttavaan kuntoon.

Anneli Vainio kuvaa, hieman humoristisella otteella elämää ja arkisia tapahtumia kodin kunnostuksesta kasvimaanhoitoon. Mukaan mahtuu muutamia mielenkiintoisia ruokaohjeita Bouillabaissesta, johon on käytetty seitsemää kalalajia, uunikanaan ja muutamiin säilöntäohjeisin, joista hapatus on lehtitietojen mukaan noussut nykyisin  uuteen kukoistukseensa. 

Tätä oli ihan kiintoisaa ja hauska lukea. Alkupuolen arkitapahtumat kotilinnassa vaihtuvat loppupuolella kuvauksiin maailmanmatkoista kodinvaihdon myötä aina Uuteen Seelantiin ja Meksikoon ja palatakseen kotikulmille ja naapuruston muuttamisyrityksiin. Kuvauksellisuutta, elämyksellisyyttä arkipäiväistä, mutta ei tylsää.

Muutamista asioista minun täytyi tosin ottaa selvää.

Isokulkuekehrääjä (Thaumepoea pityocampa), kiinnostava hyönteislaji, joka ei tee hyvää männyille. Sitä ei kuitenkaan kuulema saa tappaa tavatessaan, sillä siitä erittyy ikävää myrkkyä, joka aiheuttaa, jos ei nyt kuolemaa, niin hankalia oireita. 

Sen sijaan kuvaukset syötävistä kärpässienistä, kuten Keisarikärpässienestä (Amanites des Césars) kohottaa kulmakarvoja. Suurin surminkaan en kyllä itse söisi enkä suosittele ketään syömään mitään kärpässieniä. Ne ovat kauniita katsella, mutta kavalia terveydelle. Muutenkin sienestyksen kanssa saa olla tarkkana ja poimia vain lajeja, jotka varmasti tuntee ja tietää syötäviksi. 

Maininta ruisleivästä oli outo.

Ongelma on Ranskan lainsäädäntö, joka ei salli kokojyväruisjauhojen myymistä, ja myös rukiin enimmäismäärä leivissä on rajoitettu. Tummaa ruisleipää ei Ranskassa saa tehdä. 

Ihanko totta! Mietin ja yritän löytää lisätietoa. Kiellot johtuvat kirjoittajan mukaan vuoden 1951 Pont-Saint-Esprit'n kylän hulluksituloksi, joka saattoi johtua torajyvistä. Tosin toinenkin selitys löytyy. miksi niin moni kyläläinen sairastui. 

Ensisijaisesti luin tämän saavuttaakseni LyoninTour de France par écrit -lukuhaasteessa. Ranskan ympäriajoa ajatellen, kerronnassa kuitenkin mainitaan myös Bordeuaux-viinit , Pariisia elämyksineen kuvataan ja  Marseillekin mainitaan erään vierailijan kotiaupunkina. Mutta ensisijaisesti siis Lyon oli tähtäimessäni, vaikka suurin osa tarinaa sijoittuukin toisaalle.

Aikaisemmin elämässäni, vuonna 1983 olen juuri asettunut ensimmäistä kertaa asumaan Ranskan maaperälle, vuodeksi Lyoniin. Kuljeskelen katuja ja huomaan lyhtypylväissä mainoksia Giuseppe Verdin Requimista, jota esitettäisiin Viennessä kaupunginorkesterin voimin. Lyonista olisi sinne oikein bussikuljetus, eikä hintakaan ole mahdoton. Minua houkuttaa mahdollisuus kuulla Verdin teos, mutta olen kovasti hämmentynyt järjestelystä. Aikovatko he tosiaan kuljettaa bussilastillisen lyonilaisia Itävallan pääkaupunkiin asti? Sinnehän on matkaa ainakin kaksituhatta kilometriä, eikä majoituksesta puhuta mitään. Luovun ajatuksesta kuulla Requiem elävänä esityksenä ja saan tietää vasta kuukausien kuluttua, että Viennen kaupunkiin on Lyonista matkaa vain kolmekymmentäviisi kilometriä, kun taas Wien kirjoitetaan ranskaksi Vienna.