Sven Wernström: Salaisten saari!

 

Sven Wernström

Salaisten saari

Alkuteos: De hemligas Ö

Suomentanut Auli Tarkka

Tammi, 1966

122 + 1 s.

Alkulause: Vaunuosaston ikkunapaikoilla istui vanha täti ja vanha setä.

Loppulause: Ja silloin on kyllä varminta kulkea omia teitäänr ja olla liiaksi luottamatta edes vanhoihin ystäviin.

Sven Werströmin Salaisten saari on epätavanomainen nuortenkirja, joka kuitenkin teemaltaan pohtii samoja kysymyksiä kuin aiemmin lukemani Jules Vernen Kahden vuoden loma-aika tai Daniel Defoen Robinson Crusoe tai William Goldingin Kärpästen herra. William Goldingin kirjaa en ole lukenut, mitä nyt sen juonesta jotain. Jollain tavalla ja tasolla nämä kaikki teokset kuvaavat selviytymistä ja yksilöiden välisiä jännitteitä, sosiaalisia ja psykologisia syitä ja seurauksia epätavanomaisissa oloissa.

Salaisten saari kertoo kahdesta partiojoukosta, solmuista ja naapeista, jotka ovat eri puolilta Ruotsia tulleet junalla samalle paikkakunnalle, luonnon keskelle. Naapit ovat meripartiolaisia kaupunkioloista, mutta eivät juuri taida merenkulun taitoja. Solmut ovat hekin kaupungista. Joukkoja johtaa Ejnar ja Gundborg. Ejnarin idea on ollut viedä oma joukkonsa laivamatkalle ja yhdessä Gundborgin kanssa ryhtynyt suunnittelemaan ja toimimaan ja tulleet nyt saman järven rannalle. Iältään lapset ovat eri ikäisiä, kahden vanhimman ollessa siinä viidentoista ja nuorimpien kymmenen tai hieman alle. 

Gundborgin ja Ejnarin ollessa sivummalla hoitamassa majoittumista haluavat Solmut tutustua Naappien höyrylaivaan, jolla nämä ovat jatkaneet matkaa junamatkan jälkeen. Sitten siinä käy aivan kuin Jules Vernellä. Eräs lapsista tekee niinkuin joku leikillään käskee: käynnistää laivan, joka ajelehtii järvelle hallitsemattomana. 

Lapset selviytyvät lopulta jollekin saarelle höyrylaiva Matildan ajelehtiessa lopulta putoukseen ja murskautuessa.

Salaisten saari on kuitekin kaikkea muuta kuin plagiaatti. Juoneltaan ja kerronnaltaa tämä on jäntevä tarina siitä kuinka lapset selviävät asumattomalla saarellaan. Joukossa on yksi järkevä nuori, joka huomaa ottaa laivasta mukaan palokirveen ennen poistumistaan. Tämä nuori Benca alkaa ensimmäisenä rakentaan majaa, sillä hän on aina halunnut rakentaa sellaisen. Hän saa seurakseen Ollen ja Fian, jotka ovat solmuja. Benca itse on naappi. Porukan vanhin Håkan on kateellinen Bencalle ja moittii tätä. Itse Håkan ei kuitenkaan tee juuri mitään, Bencan kirveen hän kuitenkin haluaisi itselleen.

Saaren rannalle syntyy kokonainen pieni yhdyskunta majoineen Håkan vain lähtee Ann'n kanssa kauemmaksi metsään ja saa lopulta haltuunsa kirveen. Håkan ei itse tee mitään, mutta hän ajattelee ja toimii omalla tavallaan.

Sven Werströmin tarina vie mukanaan ja jännitystä ei puutu. Salaliittoja syntyy ja syntyy sota ja kapina. Miten kaikki päättyykään.Lukekaa ihmeessä tämä kirja, jos jostain käsiinne saatte. Itse etsin tätä pitkään antikvariaateista, joten helppo tätä ei ehkä ole käsiinsä saada, mutta jos se onnistuu, niin lukeminen kyllä kannattaa. No, onhan tässä pieniä juttuja, jotka laittaa miettimään. Paljon jää rivien väliinkin, pohdintaan, mistä kaikki kynät ja vihkot ilmestyvät, mutta mitäs pienistä. Suurempi teema "taistelu olemassaolosta"  on tärkeämpi ja ihmisten välisten suhteiden syntyminen ja niihin vaikuttavat tekijät, yhteiskuntanäkökulma on eittämättä vahva ja ajatuksia herättävä.

Suomennoksesta on vaikea sanoa, kun ei tunne alkuperäisteosta. Yksi sana minua kyllä kummastutti: "Ylisummaan olot eivät olleet..." Kuulostaa hieman kummalliselta. Jäänkin näin jälkikäteen miettimään myös sitä, missä määrin tätä on suomalaistettu. Nimet vaikuttavat olevan alkuperäisiä ja tarina sijoittuu kyllä Ruotsiin, joten ilmeisesti suomalaistamista ei siten olisi. Lyhentämistä kenties sillä hieman tutkittuani ruotsalaisissa painoksissa on sivuja enemmän, mutta tämä saattaa selittyä kielen rakenteilla. .

Kansikuvasta sen verran, että se kyllä kertoo ja kuvaa omalla tavallaan teoksen ilmapiiriä ja teemaa, mutta on ehkä hieman kesy juoneen nähden. Kansikuvan tekijää ei mainita.Oikeastaan tämä on teos, jonka uusintapainosta kustantaja voisi ajatella, sillä ei tämä ole lainkaan vanhentunut idealtaan ja teemoiltaan. No, ehkä mainta sosiaalityöntekijöistä "hyypiöinä" ei olisi ihan korrektia tänä  päivänä, itsekin sen kohdalla hieman pomppasin, mutta teoksen teeman ja idean huomioiden ymmärrän luonnehdinnan.

Porin lukuhaaste 2021 kohta 3: Kirjaa oli vaikea saada käsiinsä