Natalie Jenner: Bloomsburyn naiset!

 

Natalie Jenner

Bloomsburyn naiset

Alkuteos: Bloomsbury Girl

Suomentanut Jänis Louhivuori

Minerva, 2022

380 s.

Graafinen ulkoasu ja taitto: Justine Florio, Taittopalvelu Yliveto Oy 

Kannet kuvat. iStock, Shutterchock ja Marcin Supinski, Unsplash

Aloitus: Evie Stone istui yksin pikkuruisessa yksiössään Castle Streetin pohjoispäässä niin kaukana collegeista kuin opiskelija saattoi, jotta hänen voitiin vielä katsoa asuvan Cambridgen yliopiston alueella.

Evie on parikymppinen nuori nainen, jonka intohimona on unohdetut harvinaiset naiskirjailijoiden kirjat. Kun yliopisto ei valitsekaan häntä tutkimusavustajaksi ansioistaan huolimatta, vaan valitsee tilalle miehen, Evie hakee töihin Bloomsburyn kirjakauppaan. 

Bloomsburyn kirjakaupan osakeenemmistön ja kiinteistön omistaa Lordi Baskin. Kirjakaupan osaomistajia on herrat Dutton ja Allen, joista herra Allen tosin on aika paljon poissa kirjojenostomatkoilla tai muista syistä.

Kirjakaupassa on kaunokirjallisuuden osastopäällikkönä Alec McDonough, joka haaveilee kirjoittamisesta. Kirjoittaa haluaa myös kaunokirjallisuuden osastolla myyjänä toimiva Vivien, jonka suhde Aleciin on viha-rakkaus -suhde. Toisen kerroksen osastoa hallitsee merikapteeni Scott ja kellarikerroksen tiedepuolta Ash Ramaswamy. Lisäksi joukkoon kuuluu hankalassa avioliitossa oleva Grace, joka on myymäläpäällikkö Duttonin sihteeri.

Evien tullessa kauppaan (saadakseen vastauksen hakemukseensa) Dutton saa sairaskohtauksen, josta toipuu Evien ensiaputaitojen avulla. Ehkä osin tästä syystä Evie saa paikan kolmannesta kerroksesta, joka on harvinaisten kirjojen osasto ja herra Allenin osasto alkujaan.

Kaupassa on vahva hierarkia, miehet hallitsevat. Tosin Vivien saa hetkeksi kaunokirjallisuuden osaston hallintaansa, kun Alec korotetaan myymäläpäälliköksi Duttonin jäädessä sairaslomalle.

Bloomsburyn naiset on tyylipuhdasta viihdekirjallisuutta pienellä feministisellä otteella. Eletään 50-luvun vaiheissa, sodanjälkeisiä aikoja. Naiset etsivät omaa paikkaansa ja alaansa. Evie, joka on joukosta nuorin, tietää tarkkaan mitä haluaa. Hänellä on kauppaan töihin pääsyyn syynä halu löytää ensimmäiseksi science fiction kirjaksi luokiteltavissa oleva, 1800-luvun alkukymnenillä syntynyt Mummy-teos, jonka on kirjoittanut vain 17-vuotias tyttö Jane Webb, josta myöhemmin tuli tunnettu kasvitieteen alalla nimellä Jane Loudon. Evie on ollut luetteloimassa Herraskartanon myytäviä kirjoja ja tehnyt jälkikäteen huomion, että kirja on myyty aivan liian halvalla herra Allenille, joka on siis Bloomsburyn kirjakaupan harvinaiskirjojen osastopäällikkö. 

Tämä ei ihan ole minun kuppini teetä. Lukuvauhtiin ja tunnelmaan oli ensialkuun hieman vaikea päästä, mutta lopulta juoni alkoi kuitenkin vetää ja viedä mukanaan sen verran, ettei viitsinyt keskenkään jättää. Puolivälin paikkeilla teoksessa tuli kohta, jossa ajattelin että mitä! Nytkö tämä vaihtuukin genreltään ja tapahtuu jotakin aivan odottamatonta, mutta ei. Ei kyse ollut siitä, miksi sitä luulin. Pieni jännitysmomentti vain, joka teki kerrontaan poikkeaman.

Mikä minua erityisesti ärsytti, oli feminismi ja pieni miesvihan poikanen, jonka aistin taustalla, mutta joka ei nyt kuitenkaan lopulta äitynytkään varsinaisesti vihaksi, vaan miehetkin, ainakin Alec, löysivät paikkansa maailmassa, vaikka ei kirjakaupassa, jonka naiset valtasivat juonillaan. 

Erikoisen teoksesta tekee myös se todellisten ihmisten kavalkadi, joka kirjassa marsitetaan näyttämölle jo mainitun Jane Loudonin ja Mummy-teoksen ohella. Erityisesti kirjailija Daphne Du Maurier (jonka muuten olen mieltänyt jostain kummasta syystä nimestä huolimatta mieheksi), taidemesenaatti Peggy Guggenheim, kustantamoalalla miehensä kautta vaikuttanut amerikkalainen Ellen Doubleday ja George Orwellin leski Sonia Blair. 

Kuitenkin kyse on fiktiivisestä historiasta ei todellisista tapahtumista.

Erikoinen on myös teoksen jaottelu lukuihin. Bloomsburyn kirjakaupassa on Duttonin asettamat 51 sääntöä, joiden mukaisesti luvut on "nimetty". Nämä säännöt eivät kuitenkaan etene järjestyksessä. Teoksessa on Prologin ja Epilogin lisäksi 43 lukua, mutta tulevatko Duttonin kaikki 51 sääntöä mainittua. Ei ainakaan, jos katsotaan luku per sääntö -tekniikalla. Sääntöjä tosin mainitaan muutama myös tekstin lomassa, mutta onko ne mainittu jo luvun johdantona? Tämä kiusaa minua rakenteellisesti. Rakenteellisesti taas on kiehtovaa, että Bloomsburyn kirjakaupan arkkitehtorinen kartta esitellään teoksen esisivuilla mustavalkopiirroksena, jonka on tehnyt A. Nairn. Onko kyse todellisesta Lontoossa sijaitsevasta rakennuksesta? Mahdollisesti kyllä, mutta kysymys jää minulle kuitenkin auki.

Tämä ei ole viihdekirjallisuutta sillä tavalla kuin viihdekirjallisuus (feminat ja harlekiinit yms) mielletään. Tämä on yhdistelmä kirjallisuushistoriaa, feminismiä ja viihdettä brittiläisessä ilmapiirissä. Romanttinen ote feminismin taustalla poistaa äärifeminismin.

Amma pitää teosta sympaattisena ja tuo esiin sen, että teos on itsenäinen jatko kirjailijan Jane Austenin talo -teokselle, josta Evie on tuttu. Ilmeisesti jatkoa on luvassa Vivienin näkökulmasta.

Satunnainen tekstiotos:

Gracen katse siirtyi taidokkaisin nukkekoteihin, joita hän oli himoinnut lapsena. Miten outoa ajatella, että hän ja lordi Baskin olivat vuosikymmeniä sitten saattaneet seistä yhtä aikaa tässä kerroksessa, vaikka heidän taustansa olivat niin erilaiset. Nukkekoti, jonka hänen vanhempansa olivat viimein ostaneet hänelle, oli ollut yksinkertainen ja edullinen neliskulmainen laatikko, jonka mukana tulleet neljä nukkea edustiat täydellistä vuosisadan vaihteen perhettä. Siinä jokaisella oli oma tarkasti määrätty paikkansa.

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs