Sinikka Soila: Lissen kesätoverit!

Sinikka Soila

Lissen kesätoverit

Gummerus, 1952

143 s.

Kirpputorilla silmäni tavoittivat kirjahyllystä tämän vanhan kirjan, jonka kansikuva toi mieleeni Aira Kokin Avattu ovi. Kansikuvituksessa on vahvoja yhtäläisyyksiä. Samankaltaisuuus on kuitenkin kansikuvassa ei niinkään kirjan tarinassa.

Mukavia kertomuksia kuitenkin niin tämä kuin mainitsemani Aira Kokin Avattu ovikin.

 

Kirjan päähenkilö on Lisse, nuori tyttö, joka on jättänyt opiskelut kesken Keskikoulussa (koulujärjestelmä ennen peruskoulua) ja alkoi kontttoristiksi lukion sijaan. Tarina alkaa siitä, kun Lisse pyrkii lukion viimeiselle luokalle tenttimällä väliin jääneet luokat (hän on töiden ohella opiskellut tyttötoveriensa kanssa samat aineet kuin jos olisi käynyt koulua). Matematiikka on enää jäljellä, tuo vaikeista vaikein. Lisse kuitenkin selviää tentistä ja voi alkaa kesälomansa hyvillä mielin. Hän lähtee Saimaan lähettyville erään tyttötoverin seuraksi tämän sedän huvillalle. Samalla paikkakunnalla asuu myös Lissen serkku Kaarina ja on siellä muitakin tuttuja. Läheisen tukkikämpän poikakolmikosta ja naapurihuvilan "korkeammista seurapiireistä" tyttökolmikko Lisse, Leila ja Kaarina saavat mukavaa seuraa ja tapahtumia kesässä riittää. Kuka sanoo, että maaseutu on hiljaista!

Muutamia huomioita.

 Lissen kesätoverit on hyvin montgomerylainen kirja. Paitsi, että kirjassa on hyvin suoria viittauksia Montgomeryn Anna-kirjoihin on kirjassa myös paljon samanlaista luonnon ihannointia kuin Montgomeryn teoksissa ja kyllähän suomen luonto ihailunsa ansaistsee. 

Tyttökirjojen tapaan Lissen kesätoverit on "täynnä nuoruutta, hilpeyttä, tunnelmointia". 

Lissen kesätovereissa on myös paljon kirjallisuus- ja musiikkiviitteitä. Esimerkkinä mainittakoon Lissen ihannoima runoilija Pimiä. Kuka hän on? 

Ystävyyden ja toveruuden, joukkoon mukaan pääsy ja siitä pois jääminen on vahvoja teemoja tässä kirjassa. Reilu yksinkertainen toveruus, toisen huomioiminen versus silmänpalvonta ja seurapiirit luovat dramatiikkaa maaseutukirkonkylän arjen elämään.

Mutta Iris seisoi yksin rannalla katsellen järvelle. Yhtäkkiä hän sieppasi kiven ja heitti sen veteen niin kauas kuin jaksoi. Loiskahtaen se särki veden tyynen pinnan ja vieritti aaltorenkaita, jotka kuitenkin nekin pian lakkasivat väreilemästä. Iris kääntyi ja palasi hitaasi taloon, jonka hiljaisuuden rikkoi vain rouva Lundenin ääni, kun hän antoi ohjeita kotiapulaiselle.

 Dramatiikkaa syventää tukkilaispoika Kullervo, joka ei halua missään tapauksessa piipahtaa kutsuista huolimatta Lundeneilla ja muutenkin Kullervo tuntuu olevan enemmän ja vähemmän kireähkö. Mikä onkaan tuo synkkä salaisuus, joka varjostaa hänen elämäänsä? 

Kun kesä on ohi, on moni salaisuus selvitetty ja ystävyyssuhde syventynyt puhumattakaan muista kasvattavista tekijöistä.

Pidin tästä kirjasta paljon ja luinkin sen hetimmiten kirpparilta palattuani malttamatta odottaa, että muut kesken olevat luku-urakkani olisivat päättyneet. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sodanjälkeiseen suomeen, mutta nuoruus ja nuoruuden haaveet lienevät samat vielä tänäänkin, vaikka aatteet ja muoti ovatkin muuttuneet.

Sinikka Soila on kirjoittanut samoista tytöistä muitakin kirjoja, jotka mielelläni lukisin, jos käsiini jostain kulkeutuisivat.

...
Tällä uusi kasvi Kirjaherbariooni, sillä Sinikka on Katkeroiden (gentiana) synonyymi.