Tuure Vapaavuori
Katolo - Kasiperan kuninkaanpoika
Suomen Lähetysseura, 1950
165 s.
- Missä olet ollut, Katolo? Olemme kaivanneet sinua, kuului sivultapäin. Mitään vastaamatta Katolo pujahti matalasta oviaukosta asuntoonsa, haki vilttinsä ja aikoi poistua saman tien. Silloin eräs vieraista, joka oli melko lailla humalassa, asettui tielle koettaen pysähdyttää vaikenevaa entistä juomatoveriaan.
- Anna hänen mennä, olihan hän illalla Regina-vanhuksen luona laulamassa. Taitaa ruveta kristityksi, yhden vaimon mieheksi, sanoi joku pilkallisesti.
Katolo oli luonteeltaan hyvin kiivas, ja hänen sydämessään nousi nytkin suuttumuksen puuska. Hänen huuliltaa singahti kuin nuoli:
- oletteko täällä vieraina vai oletteko ruvenneet isännöimään talossamme?
Häveten vaikenivat puolihumalaiset, mutta heimopäällikön pojan korvissa soivat edelleenkin sanat: "Sinä, Katolo, olet liian hyvä..."
Katolo, Hovikylän heimopäällikkö Hamujelan pojan kääntymyksestä pakanasta kristityksi ja kasvusta perheenisäksi ja sananjulistajaksi kertoo tämä tarina. Kristitylläkin on vaikeutensa eikä Katolokaan jää vaille ihmissydämestä kumpuavia tunteita ja epäilyjä. Katolo saa puolisokseen Katarinan, nuoren kristityn tytön, joka kuitenkin kääntyy noitatohtorin puoleen, kun nuorin poika sairastuu. Katarina tuntee syyllisyyttä, joka jää kalvamaan mieltä ja kun hän vielä ohimennen kuulee humalaisten ihmisten puhuvan Katolosta, kuinka tämän pitäisi ottaa toinenkin vaimo alkaa Katarina tuntea mustasukkaisuutta, vaikka puheet ovat vailla mitään pohjaa, humalaisten kyläläisten ja sukulaisten jorinoita. Katolo, joka on ollut puhujamatkalla, palaa kotiin ja välit vaimoon tulehtuvat. Katolo alkaa kääntyä takaisin menneisiin perinteisiin ja lopulta häntä kielletään käymästä seurakunnan tilaisuuksissa. Sitten pantteri hyökkää...
Katolo - Kasiperan kuninkaanpoika on suomalaiseen tyyliin kerrottu lähetystarina. Nimistö tuntuu oudolta, eikä sitä osaa yhdistää mihinkään tiettyyn Afrikan osaan, enkä esimerkiksi googlaamalla löydä tarinassa mainittua Usendje-jokea. Angolan vuoriseutu kuitenkin mainitaan ja Kongokin ohimennen. Ehkä jossain Namibia-Angola -akselilla eletään.
Tuure Vapaavuori on kuitenkin ilmeisesti kertonut tämän tarinan omiin kokemuksiinsa nojautuen, sillä wikipedian mukaa hän on toiminut Suomen Lähetysseuran palveluksessa Angolassa 1936-1946. Mikä kerronnallisesti kuitenkin kaikkein mielenkiintoisinta ja erikoisinta, ja myös hienoa ottaen huomioon ajan ja silloisen elämäntavat, niin tässä teoksessa ei afrikkalaisista kertaakaan käytetä n-sanaa, vaan puhutaan joko mustista tai 'meikäläisistä' riippuen kontekstista.
Ei yhtään hassumpi teos.
---
Kirjallinen maailmanvalloitus: Angola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti