18 heinäkuuta 2020

Naistenviikko 2020 - Riikan päivän kirjana Rebekka Räsäsen Musta lammas lyö päänsä seinään!






Rebekka Räsänen
Musta lammas lyö päänsä seinään
Gummerus, 1961
205 s.


Tänään on naistenviikoksi kutusutun ajanjakson ensimmäinen päivä. Nimi juontuu kalenterin nimipäivistä, jotka seuraavien seitsemän päivnän ajan ovat ainoastaan naisten nimiä.Tuijata on tästä ideoinut hauskan haasteen, johon ei voi olla ottamatta osaa.

Itse aloitin kirjaviikkoni Rebekka Räsäsen tyttökirjalla Musta lamas lyö päänsä seinään. Kesäisen tarinan päähenkilö on Kirsti (Kirstin päivää vietetään muuten naistenviikon päätteeksi. Kirsti on värikäs olento, värikkäämpi kuin kaksoissiskonsa Mirjam, joka on ujo ja arka ja pelkää vähän kaikkea, mutta haaveilee silti kirjailijan urasta. Kirsti on mustatukkainen ja kerkeäkielinen ja hän myös salailee asioita ennen kuin paljastaa ne selitysten kera.

Kirsti ja Mirjam viettävät kesää Aaveniemessä, Rankan perheen huvillalla, josta vanhemmat ovat matkustaneet ulkomaille. Kirstin ja Mirjamin lisäksi huvilalla on Johtaja Rankan perheen tytär Hannele ja Maisteri Rautanen, jonka tehtävänä on opastaa Kirstiä ja Mirjamia ehtojen suorittamiseen.

Musta lammas lyö päänsä seinään on jatkoa teokseen Saarisen musta lammas, jonka olen joskus lukenut, mutta josta en paljoakaan muista. Ihan hyvin tässä kuitenkin  tarinaan päästään sisälle, vaikka hyvä olisi ollut jos se alkuosakin olisi ollut luettuna.

Kirsti on tutustunut lähellä olevaan rampaan Liisaan, joka on aiemmassa osassa pelastanut huvilayhdyskunnan tulipaloturmalta. Tässä yhteydessä Kirsti on tehnyt huomion, jonka seurauksena hän alkaa hommata Liisalle apua ja mahdollisesti parantumista. Hän kirjoittaa tuttavalleen Ilona Louhiolle joka tuleekin huvilalle ja hänen myötään myös lääkäri Olli Saario. Tässä yhteydessä sain todeta, että maisteri Rautanen ei ollutkaan mies, kuten olin ajatellut vaan nainen, joka tunsi Ollin entuudestaan ja oli sen vuoksi syventynyt tarkastelemaan tyhjää lautastaan, kuullessaan tämän tulosta. 

No, juonesta ei sen enempää,mutta päivän nimipäiväsankariin mennäksemme, niin Rankan huvilan keittiövastaavana ja taloudenhoitajana on "vanha kiva" Riikka. Riikka saattaa olla vanhahko, mutta topakka  luonne iästään huolimatta tai ehkä juuri siksi.

- Tuo Riikka taitaa vielä olla oikein vanhanajan uskollisen palvelijakunnan viimeinen mohikaani? -Sitä paitsi hän on verraton ihmistuntuja. Kun hän vain vilkaisee ihmiseen, hänen määritelmänsä on valmis, eikä hän juuri koskaan erehdy. Hän se ensimmäiseksi punnitsi maisterinkin aivan oikein. - Millä tavalla? - Kun me ensin tietysti näimme hänesttävain vikoja, Riikka sanoi kohta: 'Mikäs maisteria vaivaa, oikein kunnon ihminne.' Sanat jäivät selvästi mieleeni.Ilona sanoi,että hän olisi utelias tietämään, millä tavalla Riikka hänet oli luokitellut. Kirsti sanoi tietävänsä sen jo. - Annahan kuulua! - Ei hän mitään sanonut ole, mutta sen näkee hänestä. Jos arvio on kielteinen, hänen huulensa ovat tiukasti poimuilla, ja mitä syvemmäksi ne muuttuvat, sitä ankarammaksi muuttuu tuomio. - Täytyy tarkata niitä. - Et sinä niitä näe. - MIksi en? Koska niitä ei nyt ole.

Ja Riikka se on, joka pistää Rampa-Liisan äidinkin miettimään asioita toisesta näkökulmasta, kun ei tämä oikein halua suostua Kirstin masinoimiin hoitopolkuihin, vaikka se ei maksaisi tälle pennin penniä. 

Iskulause, joka kertoo jotain tarinasta ja huvilan  hyvinkin erilaisista nuorista

"On vaikeata olla nuori"

Ilmeikästä:

"Aurinko oli silloin jo tarttunut molemmin käsin järven takaisen metsän latvuksiin, kiskoi itseään ylemmäksi ja ylemmäksi ja tanssitti ensimmäisiä säteitään ihmisten ikkunoista sisään."

Kaiken kaikkiaan hauska ja reipas tyttökirja, jossa tavataan myös pari poikaa. Nuorten sisäiset jännitteet, eilaiset yhteiskuntaolot ja kasvatuksen tavat (Tämä tulee erityisesti esille Hannelen kohdalla, joka alkaa miettiä omaa erilaisuuttaan muihin nuoriin nähden) ja vaikutukset ovat teemoja, jotka vievät tarinaa mukavasti eteenpäin. Ja näin naistenviiikon aiheeseen sopien on tässä erilaisia naishahmoja ja naiseutta erilaisissa  muodoissa nähtävillä.




https://tuijata.com/2020/07/17/naistenviikko-2020-alkaa/



2 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirjan aika nuorena, epäilen että ihan lapsena - se oli isonsiskon saama joululahjakirja.
    Silloin mieleen jäi se hyväntekemisen puuhakkuus ja epäitsekkyys, jolla nuoret tytöt alkoivat auttaa Rampa-Liisaa.
    Kirja katosi näköpiiristäni pitkäksi aikaa, mutta nyt sain sen käsiini siskoni perintönä, kun hänen lapsensa järjestelivät jäämistöä.
    Nappasin kirjan ilahtuneena mukaani. Nyt olen noin puolessa välissä menossa. Kovasti on ihanteellista menoa. Jännä lukea nuorten keskinäistä "itsekasvatusta" ja toistensa arviointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tekisi mieleni saada käsiini se eka osa, johon tämä oli jatkoa. Nämä ovat ihan mukavia kirjoja ja ajankuvia.

      Poista