Hilja Haahti: Maksoi mitä maksoi!

Hilja Haahti

Maksoi mitä maksoi

Otava, 1944

375 s.

Lähetyslapsille ja heidän vanhemmilleen omistettu kirja kertoo Toivilan lähetysperheen vaiheista kotimaassa ja työsarallaan Afrikassa. Perheen lapset Tuuli ja Säde ovat 7-8-vuotiaita, kun perhe palaa lomalle Suomeen.

"Lasten kielet kävivät vilkkaasti: - Tala, tala!

- Iinima iitokele taji zi megulu!

- Katso, katso! huudahti kahdeksanvuotias Tuuli. - Taivaasta tulee valkoista aineitta, totesi vuotta nuorempi Tähti.

Tytöt olivat syntyneet Afikassa ja puhuivat keskenänsä  ošindongan murretta, johon he olivat tottuneet Ambomaalla ondonganheimon keskuudessa asuessaan.

Perhe, johon kuului isä Lauri ja äiti Salme asettuvat ensin asumaan Salmen Naima-tädin yhteen huoneeseen. Naima on muuttanut Kuopiosta Helsinkiin, eikä tiedä, mihin on ryhtynyt ottaessaan perheen luokseen asumaan. Naima on harras lähetysihminen, mutta hänen mielestään lasten pitää olla kiltisti ja hiljaa ja kun Tähti vahingossa tönäisee hänen ruukkupalmunsa lattialle ei hän voi olla sanomatta että tämä on kuin Afrikan villit.

Toivilan perheen loma pitkittyy ja lopulta isä Toivila ostaa oman talon maalta, jossa perhe viihtyy, kunnes Lauri ja Salme ovat jälleen lähdössä Afrikkaan. Tytöt jäävät Suomeen käymään koulua ja asettuvat jälleen, ainakin ensi alkuun Naima-tädin luokse.

Kirja kuvaa suomalaisen lähetystyön arkea satakunta vuotta sitten. Teoksessa viitataan Martti Rautasen pioneerityöhön. Teos oli ihan mielenkiintoinen kehityskertomus ja lähetyslapsen arjesta ja vaikeuksista sopeutua paitsi erilaiseen ympäristöön myös olemaan erossa vanhemista ja sisaruksista. Tuuli on, jos niin voi sanoa, säyseämpi ja herkempi luonteeltaan kuin hieman rajumpi Tähti. Tuuli on taiteellisesti lahjakas ja alkaa haaveilla opinnoista Ateneumissa sen sijaan, että opiskelisi sairaanhoitajaksi ja lähtisi auttamaan vanhempiaan lähetystyössä. Tähti kulkee omia polkujaan, opiskelee ahkerasti ja kiinnostuu raja-Karjalan runonlaulajista ja itkijänaisista.

Teos on siis aiheeltaan kiintoisa. Hieman sitä rasittaa vanhahtava kieli, jota tosin raikastaa murreilmaisut ja hieman poikkeavat sanat puhumattakaan afrikkalaisesta sanastosta. Suhtautuminen afrikkalaiseen väestöön, jolle siis ollaan viemässä evankeliumia, on pääosin luontevaa. Mikä hieman mietityttää ja osin harmittaakin on, että ambomaalaisista puhutaan vuoroin mustina, vuoroin neekereinä. Neekeri-sanaa ei kuitenkaan käytetä halveksien, eikä sitä käytetä rasistisesti, paitsi ehkä Naima-tädin ja erään tuttavapojan puheissa. Täti kun suhtautuu hieman ylemmyydentuntoisesti näihin afikkalaisiin ja jälkimmäinen  tahtoo Tuulin Ateneumiin eikä 'neekerien sairaanhoitajaksi'. Mitä myös mietin, kun olen teologian opinnoissani aihetta sivunnut on tasa-arvoisuus ja samanvertaisuus -teemat. Mielestäni tässä teoksessa evankeliumia ei kuitenkaan tuoda ylemmyydentunnosta vaan velvollisuudesta niille, jotka eivät ole vielä kuulleet. Mitä kuitenkin ihmettelen ja en vain tämän kirjan kohdalla ja mitä myös Toivilan tytöt ihmettelevät, miksi alkuperäinen nimi, tässä tapauksessa ambomaalainen Uatika-nimi, pitää vaihtaa raamatulliseen nimeen, kun henkilö kastetaan kristityksi. Ymmärrän nimenvaihdon ehkä, jos nimi kuvastaa jotain todella kamalaa ja ristiriidassa vakaumukseen nähden olevaa, mutta noin yleensä ottaen en oikein ymmärrä sen raamatullista pohjaa.

Kaiken kaikkiaan kuvauksena monisyinen, henkilöhahmot eläviä ja samaistuttavia. Ajallisessa miljöön rakentaminen kuitenkin hieman ontuu, sillä alussa mainittu vuoden ikäero tarinan loppupuolella jättää hieman kysymyksiä ja muutenkin ajankulumisessa ja vuosien vierimisessä on haasteensa. Mietin myös tuota Raja-Karjala kysymystä. Suomalaisuusaate on vahvana tässä teoksessa. Kirja on ilmestynyt sotien jälkeen, mutta kuvannee aikaa ennen sotia.

Muutama kerronnasta esille noussut kohta:

"Jos oikeutes tietää tahdot, nainen, niin alistu ja kärsi, kärsi vainen"

Sanoilla viitataan johonkin runoilijaan, mutta ei mainita keneltä nämä sanat olisi lainattu. Niitä käytetään myös enemmänkin ironisesti kuin todellisena neuvona.

"Kirkko on kuin suuri lyhty! Tähti huudahti."

Olla lyhtynä, olla valona, siitä loppujen lopulta on kysymys. 

...

Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 1: Kirja, jonka henkilöistä ainakin yksi on pappi