23 heinäkuuta 2022

Naistenviikko 2022. Joan Lingard: Pako Latviasta 1944!


Joan Lingard

Pako Latviasta 1944

Alkuteos: Tug of War

Suomentanut Sirkka Salonen

Gummerus Carlsen, 1991

244 s-


 

 

 

Aloitus: - Puoli tuntia, sanoi Lukas Petersons. - Ja sitten meidän on lähdettävä.

Lopetus: Astra vilkutti. Hugo tarttui laukkuihinsa ja meni verkkaisin askelin laskuporrasta  pitkin sisarensa luo.

 

 

Pako Latviasta kertoo kahden perheen pakomatkasta Latviasta toisen maailmansodan loppuvaiheissa, kun venäläiset ovat valtaamassa Latviaa saksalaismiehitysen jälkeen. Perheen isä Lukas on vanhojen kielten opettaja ja venäläisten mustalla listalla.

Perheet suuntaavat kohti Leipzigiä, jossa Lukaksella on tuttu, jolta voi odottaa jonkinlaista apua.

Perhe Petersson: isä  Lukas, äiti Kristina sekä lapset Astra, Hugo ja Tomas. Astra ja Hugo ovat kaksosia, neljäntoista ikäisiä. Thomas alta kymmenvuotias.

Perhe Janssons: Isä Paulis, Äiti Olga ja lapset Mara, Zigi ja Klara, joka on vielä pieni vauva. Zigi on Tomasin hyvä kaveri. Mara taas Astran paras ystävä. Lisäksi Janssonin vanha muori, joka ei ensin aikonut lähteä mukaan, mutta muutti mielensä.

Matkalla kohti Saksaa ja Leipzigiä perheet matkaavat niin jalkaisin, autolla, laivalla kuin junalla. He joutuvat kohtaamaan monenlaista. Sodan jylyn ja tuoksinan keskelä, pakolaisjoukkojen keskellä Hugo joutuu erilleen muusta joukosta, kadottaa silmälasinsa, joita ilman hän ei näe mitään.

Matkaa on jo tehty jonkin matkaa, kun perheet päättävät sinunkaupoista, vaikka ovat tunteneet toisensa hyvinkin jo Latviassa.

- Ajatelkaa, miten mukavaa on päästä taas vihreiden niittyjen keskelle! Kristina kääntyi Maran äidin puoleen. - Vai mitä Olga? - Se on ihanaa, rouva Petersson! Olgan silmät loistivat. Hän inhosi niin pikkukaupunkeja kuin suurkaupunkeja. Ennen tälle matkalle lähtöä hän ei ollut yöpynyt kertaakaan kaupungissa. - Tiedätkö mitä, Olga, minuta sinun on aika lakata teitittelemästä minua! Me olemme kokeneet paljon yhdessä ja olemme kuin yhtä perhettä, ja minä toivon, että sanot minua tästä lähtien Kristinaksi. Samoin sinä, Paulis - Sama pätee minuun, sanoi Lukas. Olga punastui. - Kiitos, Paulis sanoi ja lisäsi vähän hämillään: - Lukas. Kaikki hymyilivät.

--

Olga jää hieman taustalle myös luonteensakin puolesta Paulisista puhumattakaan. Olgan luonteeseen liittyen tosin mainitaan, että hän alkoi ennustaa ansaitakseen tuloja. Onneksi tämä paranormaali aines ei ollut mitenkään suuressa roolissa kerronnassa, muuten teos olisi varmaankin jäänyt lukematta.  Sen sijaan Isä Lukasta kuvataan oppineeksi, joka lukee Ovidiusta ja Ciceroa. Myös Hugo on kova lukemaan(Dickensiin ja Walter Scottiin viitataan)  eikä Astrakaan lukemista kaihda. Pakomatkalle hän ottanut mukaansa latviaksi käänetyn Bronten Kotiopettajattaren romaanin. Kristina puolestaan on taiteilija, hän on ahkera luonnoskirjan täyttäjä ongelmia täynnä olevalla matkallakin. Luonnoskirja näyttäisi Hugolle heidän kokemuksensa, sillä hän ei ole menettänyt toivoaan pojan suhteen.

Pako Latviasta on jännittävä, koskettava tarina, jossa kerronta kulkee vuoroin Astran näkökulmasta ja Petersson/Jansson -joukon mukana ja vuoroin yksinäisen Hugon seikkailuissa. Löytävätkö he enää koskaan toisensa? Tarinaa kuljetetaan sujuvasti ja tasaisesti eteenpäin. Sodan olot ja mielettömyys, historia ja todellisuus kohtaavat ja saavat ajattelemaan, mitä se on ollut Euroopassa toisen maailmansodan aikana, mutta pistää myös miettimään niitä oloja ja tilanteita jotka ovat arkea esimerkiksi tämän päivän Ukrainassa. Kiinnostavasti kerrottu, tositapahtumiin perustuva (takakannen tekstin mukaan) pakolaistarina.

Erityismaininnat näille ajatuksille:

Kirjat ja opiskelu on suuri lohtu, jopa vaikeina aikoina.

Itke pois! Isä sanoi. - Siinä ei ole mitään häpeämistä.

Naistenviikkoa on vielä hetki jäljellä. Tänään vietetään Olgan ja Oilin nimipäivää. Onnitteluni heille. Tämän kirjan Olga on sivuroolissa, mutta pääsee kyllä välillä ääneenkin. Naistenviikkon sopivasti teoksen on kirjoittanut Joan, joka on lähellä toissapäivän vietettyä Johannan, Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Hannelen, Hannen ja Joannan nimiä. Kristiinan päivää taas vietetään huomenna, jolloin naistenviikko jo päättyykin. Vielä siis loppurutistus edessä Tuijatan ideoimasa haasteessa.

 


Maailmanvalloitus kirjallisesti: Latvia

 


1 kommentti:

  1. Tämä on kiinnostava kirja. Pitääpä yrittää etsiä tämä käsiinsä joskus. Latviasta kertovia kirjoja tulee harvemmin vastaan.

    VastaaPoista