Enni Mustonen: Ruiskukkaseppele!

 

Enni Mustonen

Ruiskukkaseppele

Otava, 1999

372 s.

Kansikuva: Otavan kuva-arkisto

Aloitus: 

- Pysäytä, Anna, tehdään seppeleet! Elina huusi, kun papan Studebakerin nokka sukelsi kuusikon hämärästä takapellon auringonpaahteeseen ja sinisenä välkkyvä ruispelto avautui eteemme.

Enni Mustosen Ruiskukkaseppele on fiktiivistä historiaa. Suomalainen yhteiskunta poliittisine vaikutelmineen tulee hyvin esille. Takana on vuoden 1918 sota, kolmikymmenluku lähestyy ja kommunistivainot lapualaisliikkeineen ovat vahvana teemana tarinan taustalla. 

Tarinaa vie eteenpäin Koskivuoren kartanon tytär, Anna Forsberg vuorotellen työläiskodin tyttären Elina Koskivuoren kanssa. Tämä näkökulmien vuorottelu tuo hyvin esille sen jakautuneisuuden  mikä suomalaisessa yhteiskunnassa oli vallalla.

Anna Forsberg opiskelee lääketiedettä Helsingissä.  Elina Koivikko on käynyt kauppakoulun ja saa paikan tulitikkutehtaan konttorissa. Erilaisista perhetaustoistaan huolimatta Anna ja Elina ovat hyvin läheiset ystävät, olleet ihan lapsuudesta alkaen. 

Tarina etenee notkeasti ja täytyy sanoa, että jopa viihdyn tarina parissa, ainakin miltei loppuun asti ilman kummempia nikotteluja, kunnes taas töksähtää. Mutta kyllähän ne henkilöiden tunteet nousevat pintaan, ja jotenkin niitä täytyy kuvata, mutta miksi pitää aina käyttää sellaista kieltä, että on kuin saisi isonkin tällin vasten kasvoja.

Minua kiinnosti tässä teoksessa kolmikymmenluvun kuvaus ja kyllähän tuo aika hyvin elävänä tulee esille. Ja jos yhtään tietää ajan poliittista kuvioista niin ei voi välttyä ajattelemasta, että joillakin teoksen henkilöillä on vahva esikuvansa elävässä elämässä.

Anna rakastuu tulisieluiseen suomalaisuusaatteen kannattajaan Eliakseen, kunnes miehen viha saa hänet näkemään todellisuuden.

Elina puolestaan rakastuu tiilitehtaalle masinistiksi tulevaan Ottoon, joka paljastuu rajan takaa tulleeksi punaupseeriksi. Rakkaus kuitenkin saa hänet lähtemään kotoaan kohti tuntematonta, kohti rajan takana odottavaa työläisten paratiisia.

Viihdettä, historiaa ja tunteiden roihua tai karrelle hiiltyneitä haaveita. Niistä on tämä tarina koottu. Jatkoa on luvassa Kielon jäähyväiset -teoksessa, joka odottaa lukuvuoroa ja jossa kiinnostaa sota-ajan kuvaus.

Muutama ajatus teoksesta nousi esille:

"Kovin monta tyttöä ei meidänkään kurssilla ollut, niin että, meitä yleensä kohdeltiin varsin lempeästi."

Annan kuvaus lääketieteen opiskelusta sai minut mietteliääksi. Kuinka mahtoi olla tuon lempeyden suhteen naisopiskelijoita kohtaan lääketieteellisessä? Mieleen muistui myös Kati Rannan Taito -teos, jossa päähenkilö aloittaa lääketieen opiskelut ja jossa opiskelua kuvataan hieman erilailla ja eri lähtökohdista. 

Huomasin myös yhden lapsuksen Mustosen kerronnassa, kun Anna Forsbergia äkkiä kutsutaankin ihan toisella nimellä.

Niin kuin jo alussa kävi ilmi, neiti Jägerroos omistaa Koskivuoren kartanosta, sahasta ja tulitikkutehtaasta äitinsä Emilia Forsbergin, veljensä Janne Forsbergin sekä isänsä Paul Forsbergin....

Puhetta pitävän tuomarin nimi oli Jägerroos ja nimi oli hetkellisesti siirtynyt asiakkaalleen. 

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 3: Kirja nimessä on kasvi