Karen Blixen:Eurooppalaisena Afrikassa!

Karen Blixen

Eurooppalaisena Afrikassa

Alkuteos: Den Afrikanske farm

Suomentanut Werner Anttila

Karisto, 1960 (2. painos)

485 s.

Suomentajan esipuheesta: Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa on "muistelmateos - laatuaan harvinainen ja erinomaisesti kirjoitettu". Se on "esitystavaltaan varsin erilainen", ja "kaikesta teennäisyydestä vapaa". Näin siis teosta kuvaa teoksen suomentaja Werner Anttila. Edelleen esipuheessa mainitaan, että teos on "luettavaa" ja siinä on "laajalti valaisevaa kuvailua". Kirjailijaa Werner Anttilan mukaan "kuvataan henkeväksi naiseksi". mitä tulee Afrikkalaisiin alkuperäisasukkaisiin, joista puhutaan välillä n-sanalla, välillä heimonimillä (kikuju, masai), toisinaan alkuperäisasukkaina, niin esipuheessa tuodaan esille, kuinka kirjailija kuvaa afrikkalaisia "ilman ymmärtämättömyyden halveksivaa ylemmyyttä". 

Minkälaisen kuvan minä sitten tästä teoksesta sain. Kyllä, teos on muistelma. Olen esipuheen määrittelyjen kanssa samaa mieltä myös siitä, että teos on esitystavaltaan, jos ei vallan erikoisen, niin kuitenkin hyvin erilainen tyyliltään. Teksti on luettavaa ja siinä on kuvailuja afrikkalaisesta elämäntavasta, mutta olisin toivonut hieman laajemmin luontokuvauksia. Määritelmä Karen Blixenistä "henkevänä naisena" on hieman vaikea. Mitä henkevyydellä tarkoitetaan? Hän oli varmaankin lukenut ja eurooppalaisen sivistyksen omaava, hieman boheemi luonne, jos kuvaus sallitaan. Suhtautumisessa afrikkalaisiin ei ehkä ollut halveksivaa ylemmyyttä, mutta toisaalta ei täysin tasa-arvoistakaan suhtautumista. Kolonialistinen tausta oli kuitenkin jollain tasolla näkyvissä. Mitä ilmeisimmin kuitenkin Blixen rakasti Afrikkaa.

Eurooppalaisena Afrikassa jakautuu viiteen osaan. Kerronnallisesti ne ovat hyvin erilaisia, erityisesti osa IV (Siirtolaisen päiväkirjasta) poikkeaa suuresti muista osista sisältäen pieniä tarinoita, hajanaisia hetkiä ja vaikutelmia Afrikan eläimistä ja Blixenin kohtaamista ihmisistä. Ei erityisemmin juonellisia juttuja vaan kuvailuiltaan hyvin yksinkertaisia ja maalailemattomia. 

Osa I kertoo Kamante nimisestä afrikkalaispojasta ja Lullusta, joka oli antilooppi. Antiloopin kuvaus herättää hieman kysymyksiä, kun sitä kuvataan, kuinka se löydettäessä "ei ollut kissaa isompi". Minun on hyvin vaikea ajatella kissankokoista antilooppia. Ehkä kyseessä on jonkinasteinen hyperbola. Täytyisi hieman tutkia Afrikan antilooppeja. Osa II on dramaattinen kuvaus tapaturmaisesta laukauksesta ja sitä seuranneesta selvittelystä. Tässä on sitä "laaja-alaista näkemystä ja kuvailua", kun Blixen tuo esiin afrikkalaisen ja eurooppalaisen oikeudenkäynnin eroja. OsaIII on otsikoitu Vieraita maatilalla, jossa Blixen tuo esiin erilaisia henkilökuvia ja tapahtumia. Osa IV tuli jo mainittua ja lopuksi, osassa V jätetään Jäähyväiset maatilalle.

Ei tämä tyystin huono teos ollut. Ja kyllä, tämä oli omalla tavallaan persoonallinen muistelmateos. Teoksen alku on hieno. "Minulla oli Afrikassa maatila Ngong-vuoren juurella."

Mitä hieman kummastelen on raamatulliset ja uskonnolliset viittaukset, jotka eivät aina mene ihan raamatunhistorian mukaan ja joissa on jotain, mikä ei ihan ole kohdillaan, kuten kohta, jossa tuntui Josef ja Potifarin vaimo (VT) sekoittuvan Joosefiin ja Mariaan (UT).

Myös tieto, että masai-naiset eivät saisi itse lapsia, minkä vuoksi masait ottivat kikujuja puolisoiksi herättää kysymyksiä. Onko todella näin?

Esipuheen mukaan suomentaja kuvaa Blixeniä, kuinka tämä "oikeasa suvaitsevaisuudessaan alkuasukkaita kohtaan  kykenee panemaan merkille heidän yksilöllisiä piirteitään suuremmoisen elävästi". Blixen kuvaa kyllä heimojen (kikujut, masait, somalit) erilaisia tapoja ja yksilöllisiä piirteitä, mutta jossain suhteessa ei niin suuremmoisesti. 

Täytyy vielä mainita eräs erityinen kuvaus, jossa Blixen on seurueineen jossain maastossa ja Blixen miettii, mitä on nuo, jotka tuolla etäällä liiikkuvat ja lähestyvät. Kaamojako? (Mitä ovat kaamot jää minulle epäselväksi.) No, kyseessä oli villikoiralauma. Blixen mainitsee, että koiria olisi ollut 500, jotka lopulta olivat 30 metrin päässä, kulkivat jonossa, kaksi tai kolme rinnakkain. 

Hänen afrikkalainen seuralaisensa sanoo, että nuo koirat ovat kulkeneet pitkän matkan ja ovat väsyneitä. Minun on vaikea uskoa, että 500 villikoiran lauma kulkisi kesysti ohitse, vaikka Blixen kuinka vakuuttaa että "tämä tarina on totta." Mieleen muistuu Pieni talo preerialla TVsarjan jakso villikoirista ja se on hyvin erilainen järkyttävyydessään. Mutta, mene ja tiedä. Elämään mahtuu joskus aika kummallisiakin juttuja.

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 7. Kirja on klassikkoteos Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta.

Muualla sanottua:

Tarukirja Teoksen kerronta on kaunista ja rauhallista. Blixen kertoo enemmän Afrikan luonnosta ja ihmisistä kuin itsestään.