TÄHTINEITO!

 

Tähtineito

Ojibwa-intiaanitarun mukaan kertonut Barbara Juster Esbensen sekä kuvittanut Helen K. Davie. 

Suomennos: Sylvi Samuti

Alkuteos: The Star Maiden

Gummerus Carlsen 1990

Ammoisina aikoina, kauan kauan sitten maan kaikki heimot elivät sovussa keskenään. Ei ollut sotia. Vallitsi ainainen kesä. Joet virtasivat puhtaina ja kirkkaina ja niissä oli vilisemällä kaloja. Lintujen laulu raikui kaikista puista ja maa tarjosi runsaita antimiaan ihmisten elannoksi.

Näin alkaa tämä vanha Amerikan alkuperäisasukkaiden legenda taivaalle ilmestyvästä hohtavasta tähdestä, joka ihmetyttää. Kylän päällikkö lähettää sotureita tutkimaan asiaa ja nämä palaavat kertomaan, kuinka "se väikkyi tumman mäntypuun latvassa. "Eikä se vastannut meille mitään. Me pelkäsimme sitä."

Mutta samana yönä muuan sotureista näkee unta, jossa Hopeaneito ilmestyy hänelle ja kertoo, kuinka "hän on väsynyt harhailemaan taivaalla." 

Intiaaniheimo tervehtii uutista ilolla ja toivottaa Tähtineidon tervetulleeksi, mutta missä hahmossa hän voi tulla. Tähtineito asettuu ensin ruusuun, mutta ne on liian kaukana kylästä. Sitten hän asettuu preerian sinisiin kukkiin, mutta tanner alkaa tömistä puhvelien askelista ja jälleen on etsittävä jotain muuta. Lopulta Tähtineito näkee kuvajaisensa veden tummasta kalvosta. Hän  kutsuu sisariaan lopettamaan harhailun ja asettumaan hänen kanssaan tähän rauhaisaan paikkaan. 

Ihmiset näkivät taivaan väräjävän kirkkaita valopilkkuja. He näkivät tumman ulapan täyttyvän tähdistä. --- --- Yötuuli puhalsi. Kuikka huuteli. Pöllöt huhuilivat. Aamulla nähtiin, mitä oli tapahtunut. 

Tähtisiskot eivät enää harhailleet pitkin taivaankantta. He olivat lennähtäneet järveen, joka oli täynnä ――    

                lumpeenkukkia.

Kauniin pienen legendan kuvitus on kaunis ja hyvin aidontuntuinen. Enempi naturalistinen kuin kuvitteellinen tai sadunomainen ja itselleni ehkä kuvitus antoiki enemmän kuin itse tarina, joka kuitenkin toi mieleeni kaikuja Andersenin pienestä merenneidosta, mutta myös Beetlehemin tähdestä, mutta muistuttaa ehkä kuitenkin enemmän niitä satuja, joissa kerrotaan, kuinka "seepra sai raitansa".

Legendan taustoista kerrotaan,  että Ojibwain, Chippewayanien oman kielen mukaan "anishinabe" alkuperäinen kansa, kulttuuri ja kieli perustuu suulliseen kerrontaan, ei kirjoitettuihin tarinoihin. Tämän vuoksi samasta tarinasta voi olla useita versioita. Tämä Juster Esbensenin kertoma pohjautuu ojibwa-päällikkö Kah-ge-ga-gah-Bowhin kirjaamaan tarinaan vuodelta 1850. Kah-ge-ga-gah-bow otti myöhemmin nimen George Copway ja hän kirjasi heimonsa historian, tavat ja legendat kirjan muotoon, jotta ne ei häviäisi.

Kah-ge-ga-gah-Bowh:n tekstejä ja tämä legenda löytyy Internet Archive -palvelusta.

----

Vuosi lähenee loppuaan ja loppuspurtti lukuhaasteisiin käsillä. Tällä hieman ehkä siinä ja siinä, mutta kuitenkin Pohjoinen lukuhaaste 2024 kohta 20. Kirjan tarinaan liittyy maapallon ulkopuolista elämää.