JOULUVIRTENI
Saavu jouluni niinkuin ennen
saavuit lapsuusmailla.
Paljon on muuttunut vuotten mennen
jotain on jouluni vailla.
Kasvosi hiljaiset muuttuneet ovat,
ylläsi outo on nuttu.
Virtesi vieraat ja huutavan kovat,
huulillas markkinajuttu.
Toivoisin, että mun kotini lieden
äärellä joulu elää.
Että mun henkeni harppu aina
joulun säveltä helää.
Käteni uupuva loppuun saakka
vaalisi joulun tulta.
Ajan henki on painava taakka,
ryöstäisi joulun se multa.
Joulun virren tahtoisin kuulla
elävän kansani suussa.
Toivoisin lapsien polvesta polveen
sukuni vanhassa puussa
veisaavan oman joulunsa virren
alla tupansa kurkihirren.
Sukujen saatossa, vuosien takaa
kaikuisi virsi harras ja vakaa.
- Hilja Aaltonen
Hyvää joulua sinullekin, Aino! Ihana runo tuo Aaltosen Jouluvirteni, en muista lukeneeni sitä ennen.
VastaaPoista