JohannaVenho
Saaren runot
Palladium Kirjat, 2018
72 + 8 sivua
En sano, että ymmärtäisin näitä runoja. Nämä ovat hyvin luontevia sanaketjuja, joissa ei ensisilmäyksellä tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta jostain nousee mieleen ajatus yksinäisyydestä ja muistoista. Sanoissa kaikuu niin lasten kuin luonnon äänet. Niissä soi nykyisyys, menneisyys - elämän virta ja keinunta.
En sano, että ymmärtäisin, mutta jostain nousee jotain tuttua. Ajatus kulkee omaan lapsuuteen, muistoihin, kauniisiin ja hyviin hetkiin, kun isän kanssa olimme vetämässä verkkoja. Kiitos Venho, runosi, tämä muisto lämmitti mieltä.
Syy runoon
on kala
joka karkaa soutuveneestä
heinäkuun 12. päivänä vuonna 1981 aamutyynellä Barönsalmella.
Maankohoamasaaren kupeessa karikon luona ahdinpartaa ja
rakkolevää, levän sekaan solahtaa tummakylki.
Soudan, tyttö takkutukka, vaari kokoaa verkon ...
Johanna Venhon runosta Saaliit: 2.
---
Runo19 -lukuhaaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!