Tuomi Elmgren-Heinonen: Ann-Mari Italiassa!

Tuomi Elmgren-Heinonen

Ann-Mari Italiassa

WSOY, 1933

186 s.

Alku: "Nyt me emme todellakaan enää voi odottaa, sanoi Marjatta harmistuneena. Ann-Mari myöhästyy nykyään aina."

Marjatta, Eila ja Ann-Mari ovat nuoria ylioppilaskokelaita. Heidän kokoontumisensa saa kuitenkin yllättävän suunnnan, kun Ann-Mari vihdoin viimein saapuu paikalle ja ilmoittaa lähtevänsä Italiaan. Ann-Marilla on ollut Eeva-niminen tyttö soitto-oppilaana.Erään kerran Ann-Mari ihmetttelee, kun Eeva on kovin surullinen ja saa kuulla ihmeellisen tarinan. Eeva on asunut Amerikassa ja selvinnyt isänsä kanssa haaksirikosta, mutta hänen siskonsa ja veljensä eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Sitten Evan isälle on tullut kuin ihmeen kaupalla kirje Italiasta, jossa hukkuneeksi luuultu tytär Elina kertoo, että hänestä ollaan tekemässä nunnaa, tulkaa pelastamaan minut. Isä ei voi lähteä, hän on sairas. Hän on pyytänyt Eevaa antamaan kirjeen tädilleen, jotta tämä yrittäisi selvittää asiaa. Tilannetta onkin selvitelty konsulaatin kautta, mutta tilanne on kovin epäselvä.

Ann-Mari kysyy Eevalta, tuntisiko tämä sisarensa, jos näkisi hänet. Ann-Mari on saanut kummiperintöjä ja asunut Saksassa ja hän saa päähänsä,että lähtee Italiaan Eevan kanssa, joka on 10-12-vuotias (en nyt muista tarkkaa ikää) etsimään Elinaa.

Ann-Mari Italiassa on ihan viehättävä ajan entisen tyttökirja. Seikkailuhenkinen ja romantiikalla maustttu. Tarinassa on pieniä epäuskottavuusongelmia, kuten se, kuinka Ann-Marin annetaan noin vain lähteä itseään puolta nuoremman tyttölapsen kanssa kahdestaan Italiaan ilman vanhempia.

Italiassa Eeva kuitenkin osoittautuu älykkkäämmäksi kuin Ann-Mari, joka haksahtaa hetimmiten junassa lipeväkielisen miesmatkustajan johdateltavaksi ja olisi joutumassa 'surman suuhun', jos Eeva ei alkaisi ihmetellä asioita. Tapauksesta selvittyään Ann-Mari on hitusta viisaampi ja vähemmän sinisilmäinen.

Italiassa Ann-Mari tapaa Eljaksen, nuoren muusikonalun, joka opiskelee musiikkia Pariisissa, mutta on nyt siis Italiassa. Ann-Mari itse on kiinnostunut tanssista. Yksi kiintoisimpia seikkoja onkin Ann-Marin ja Eevan voimisteluhetket Italian alppimaisemissa. Myös suomalaisuusaate on vahvasti läsnä, erityisesti musiikillisin aspektein. Jossain määrin, tarkemmin kun ajattelee, niin tässä voi rivien välissä näkyä 30-luvun aatemaailma ja ilmapiiri. Fasistit mainitaan muistaakseni kertaalleen, joskin lyhyesti.

Ei tämä täysin huono kirja ollut, vaikka odotukseni olivatkin hieman korkeammat. Kerronnassa oli kauniita vivahteita jos kohta hieman erikoisempiakin vivahteita. Minua esimerkiksi hätkähdytti, kun kerronassa äkkiä mainittiin tietty suomalainen paikannimi, joka jotenkin kesken kaiken teki jännän kontrastin kerronnassa, toi tarinan ikään kuin maanpinnalle.Italialaisista paikannimistä mainitaan ainakin Firenze ja Intra.

Kuinka Elina lopulta löydettiin ja mistä jätän kertomatta, jotta uteliaisuus säilyisi. Eihän tiedä, jos joku kiinnostuu tästä kirjasta ja haluaa tutustua tarinaan tarkemmin. 

Lopetuksesta voisin sen verran sanoa, että viimeinen sivu on aivan turha, ja sen olisi hyvin voinut jättää pois, ilman että tarina olisi siitä kärsinyt.

Muutama huomio kielellisistä seikoista:

Hatsis pönpölö? Huudahdus, joka on kuin aivastus, vaikka sillä ei olekaan mitään kyseisen ilmiön kanssa tekemistä.

Kombineesi? Liittyy ilmeisesti vaatetukseen, mutta millä tavalla, ei ole aavistustakaan.