Sven Ski: Viidakon rovio!

 

Sven Ski

Viidakon rovio

Alkuteos: 

Suomentanut Vali Kunnas

Ristin Voitto, 1950

127s.

Tarina alkaa kuvuksella rautaisesta lampaantiusta, jota Ibraham helisyttelee pienen kongolaisen majansa luona oppilailleen. Ibraham on kristitty kongolainen, joka opettaa Raamatun sanaa omalla tavallaan. Päähenkilö tarinassa on Jua ja hänen ystävänsä Tara ja Tao, jotka ovat lähteneet kotikylästään tähän kouluun. Taran isä Biheka ei tykkää näistä uusista asioista, joita Ibraham tuo, vaan haluaisi sen sijaan, että kaikki menisi aivan niinkuin ennenkin on mennyt. Biheka keksii juonen ja varastaaa Ibrahamin arvosstaman lampaankellon ja rahat Koko-pojan avustuksella ja lavastaa Juan syylliseksi. Kun tämän syyllisyyttä kuitenkin epäillään Biheka varastaa lisäksi Ibrahamin Jumalan kirjan ja polttaa sen. Eikä siinä kaikki, loppujen lopuksi hän haluaa kokonaan eroon Juasta ja Ibrahamista.

Viidakon rovio on lähetyskirja, jossa puhutaan kyllä 'valkoisten' tuomasta opista, mutta tarinaa viedään eteenpäin ilman yhtäkään 'valkoista',  Tarinassa tapahtuu kaikenlaista, kuten Juan ja toveriensa takaa-ajo lemmikkiapinan karattua.Jua, Tara ja Tao ovat eksyneet pimeään viidakkoon. Heillä ei ole mitään millä selviäisivät kylmästä yöstä viidakon petoja vastaan, paitsi usko Jumalan apuun ja rukouksen voimaan.

Kerronnallisesti tämä etenee aika suoraviivaisesti.Yhdessä kohden kuitenkin aloin miettiä, että mitäs nyt.Kuinkas tämä hypähti pimeästä viidakosta lehmän kuljettamiseen, kunnes aloin muistella, että ai niin, sehän taisi olla eri joukko, eli apinaa etsivä poikajoukko ja lehmää kuljettava poikajoukko kohtaavat aamuntullen. Tuo lehmäjuttu onkin erityinen episodi, sillä kysessä ei olekaan mikä tahansa lauhkea lehmä, vaan Yksisarvinen, jolla on luonnetta enemmän kuin Jeesuksen nimeä karkuun juosseella Leopardilla.

"Mutta Yksisarvi ei ollut samaa mieltä. Se ei saattanut kuvittellakaan että joku mies nukkui läheisyydessä penkillä ja uneksi, että lehmä ammui. Yksisarvi näki aukean paikan metsän keskellä, majan ja tyhjät astiat sen edessä, ja sen mielestä elämällä alkoi jälleen olla tarkoitusta. Ja se toi sen ilmi päästäen niin valtavan karjaisun, että se olisi kelvannut vaikka oppaaksi sumuisella merellä. Mutta tämä karjaisu ei ennustanut vaaraa, se oli riemuhuuto." 

Jostain syystä, itse lehmien kanssa lapsuuteni viettäneenä en osaa ajatella että lehmä karjaisisi. Mölähtäisi ehkä, mutta ei karju. En tiedä, onko kirjailija ollut ruotsalainen vai norjalainen. Yritin hieman löytää lisätietoa tekijästä, mutta suomenkielistä tietoa ei juurikaan löytynyt, viittaus tekijän yhteen norjankieliseen teokseen kyllä. Tekijä on ilmeisesti kuitenkin ollut lähetystyössä Kongossa, joten hän tiennee, mitä kirjoittaa ja onpa tässä kirjassa yksi kohta jollain Afikan kielelläkin. Joitakin pieniä yksityiskohtia kuitenkin mietin, kuten lehmien viemistä majaan yöksi, kuinka todenkuuloiselta sellainen vaikuttaa, mutta enpähän minä paljonkaan tiedä millaista se on ollut viidakkoheimojen elämä joskus muinoin.

Luonnehtisin tätä uskonhenkiseksi nuorten lähetyskirjaksi, jossa usko eletään todeksi ilman suuria eleitä. Pyrittty kuvauksessa afrikkalaiseen näkökulmaan, joskin ihan sataprosenttisesti siihen ei olekaan luontaisista syistä johtuen päästy.

Pohjoinen-lukuhaaste kohta 4: Kirjan kannessa on lempiväriäni (vihreä ja keltainen). Kirjan kansi herättikin ensisijaisesti kiinnostukseni.Harmi, että taiteilijasta ei ole tietoa. Kannessa näkyy merkitnä T.F. 

Kirjallinen maailmanvalloitus: Kongo