Jack Cavanaugh: Valvova silmä!

 

Jack Cavanaugh

Valvova silmä

Alkuteos: His watchful eye

Suomentanut Eeva Kallinen

Aikamedia, 2004

432 s.

Jack Cavanaughin Liekkien läpi -trilogia alkoi teoksella Kuoleman uni. Se ei miellyttänyt minua ja olin ärsyyntynyt. Päätin kuitenkin lukea koko sarjan ja hyvä niin, sillä sarjan kakkososa Valvova silmä oli paljon parempi ja tasapainoisempi. Lisäksi tässä tuli esiin se, mitä jäin jollain tasolla ykkösosassa kaipaamaan. Ero natsin ja ei-natsin välillä. Kristillisyyden ydin tuli tässä teoksessa selvemmin esille. 

Teoksen päähenkilö Pastori Schumacher  kuvaa itseään vaimolleen Madylle: "Minä olen viljelijä ja he ovat minun viljelysmaani. Olemme menettäneet yhden heistä, mutta minulla on vahva toivo, että muiden käy hyvin. Luotan heihin. Ja pikkuisiin myös. Kristinusko alkoio kahdestatoista miehestä. Kyllä minulla riittää uskoa siihen, että me voimme kasvattaa Saksalle uuden ja elinvoimaisen kristittyjen sukupolven näistä nuorista, jotka Jumala on meille antanut." 

Pastori itse jää tässä teoksessa hieman taustalle. Hän on Hadamarin vankeuden aikana kokenut kovia. Häneen on kohdistunut natsien kokeita, jotka vaikuttavat yhä hänen terveyteensä, mikä heikkeneekin heikkenemistään. 

He, pastorin viljelysmaa, taas ovat erityisesti Karl Reichman, SS-upseeri, joka on siirtynyt Hitler-nuorista Itä-rintamalle esimiehenään Krahl-niminen äärinatsi. Karl arvostaa SS-taustastaan huolimatta pastoriaan, samoin kuin muut nuoret, jotka tulivat tutuiksi edellisessä osassa.

Karlin kanssa Itä-rintamalla on hänen toverinsa Hartmut, jonka tehtävänä on valokuvata tapahtumia.

Schumacherin perheessä apuna on Lisette, joka auttaa Hadamarista pelastettujen lasten hoidossa, samoin kuin Schumacherin oman, huonokuuloisen tyttären Edithin hoidossa. Lisette käy myös töissä turvallisuusvirastossa.

Eräänä päivänä työstä kotiin palatessaan, hän pelastaa sokean lapsen pommitetuista raunioista. Se, miten lapsi on elänyt kivikasan alla on ihme ja vailla selitystä, mutta ilmeisesti siellä on ollut myös kissoja, sillä lapsi ei puhu vaan naukuu. Lapsi saa ensin nimen Kisu, mutta kun hänet todetaan pojaksi, muuttuu nimi Kollikissaksi. 

Lisäksi nuortenjoukkoon kuuluu Ernst, nuori tiedemiehen alku, joka tutkii rakettiteknologiaa, Karlin pikkuveli Willy, joka teoksen loppupuolella kuvataan melko epämiellyttäväksi kaveriksi, sekä Karin, kemiantehtailijan tytär.

Tässä teoksessa esille nousevat erityisesti Karl ja Lisette, jotka tuntevat vetoa toisiinsa. Enemmän, kuin rakkaustarina, keskiössä on kuitenkin Karlin kasvu ja muuttuminen SS-upseerista rintamakarkuriksi ja vastarintataistelijaksi.

Näkökulma on siis hyvin erilainen, kuin ensiksi ajattelisi. Se on hyvin saksalaislähtöinen, vaikka amerikkalaisuus nostaakin lopulta päätään.

Siihen saakka he olivat pitäneet avustustoimiaan pelkästään huutona ihmisyyden puolesta. Ylpeinä saksalaisina he olivat kavahtaneet ajatusta, että ottaisivat yhteyttä viholliseen. Sehän muuttaisi heidän toimintansa luonnetta ja tekisi heistä maanpettureita.

Kerronnalliseti tämä on hyvin sujuvaa, mukaansatempaavaa. Jännitteitä riittää eikä teosta malttaisi jättää kesken. Hieman paikkapaikoin häiritsee kielelliset virheet, sanoista puuttuu kirjaimia tai niitä on liikaa, sanamuodot on väärin tai se, että lauseessa käytetään peräkkäin ja / sekä -sanoja, mutta kuten sanottuja, nämä on vain pientä nikottelua.

Hauska, kuvaava metafora tavanomaisemman ilmaisun ohella on: "Lisetteä oltiin jo tönimässä kohti rappuja, jotka veivät alas kaupungin vatsaonteloihin." Jollain tasolla kaupungin rinnastaminen ihmiskehoon on hyvinkin kuvaavaa tässä teoksessa. Ihmisyys kulkee punaisena lankana läpi teoksen. Mitä se on, mitä sen tulisi olla.

Jossain määrin teos herättää kysymyksiä todellisuuden suhteen. Minua häiritsee erityisesti Maran salaisen mökin sijainti Berliinin laitamilla (?) olevassa metsäisessä, vuoristorinteessä. Lisette kävelee työmatkansa. Kuinka pitkä matka on? Se ei voi olla  kymmeniä kilometrejä. Kollikissan selviäminen pommitettujen raunioiden alla jättää myös kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Samoin loppupuolella merkitykselliseksi muodostunut amerikkalainen erikoispartio. Eri puolien rintamamuodostumisia ja etenemisiä ei kuvata. Hitlerin salamurhayritys antaa jotain viitettä sodan etenemisestä, samoin viittaukset venäläisten joukkojen lähestymisestä, mutta nämä kuvaukset ovat todellakin hyvin hyvin vähäisiä. Keskiössä on päähenkilöiden näkökulma ja eteneminen arjessa ja mielenliikkeissä.

Mutta hyvä tarina tämä on, kieltämättä. Takakansiteksissä mainitaan, että teos on vuottanut vuoden 2003 Christy Award -palkinnon. Tämä jäi minulle hieman epäselväksi, onko palkinto myönnetty ensimmäisestä vai toisesta osasta ja täytyikin selvitellä asiaa. Palkinto myönnettiin ensimmäiselle osalle, sarjassa "historia ja kansainvälisyys". Minä en olisi myöntänyt ykkösosalle. Mainittakoon kuitenkin että tuo näkökulma, mikä tässä kakkososassakin on merkittävää, on myönteistä myös ykkösosassa. Tarkastella asioita ei niin odotetusta näkökulmasta on toki hyvä asia.

Mainittakoon vielä kansipapereista. Suunnittelijaa ei tässä teoksessa mainita. Ensimmäisen osan kansista en oikein tykännyt enkä ole oikein mieltynyt kolmannenkaan osan kansiin, mutta tämän teoksen kansikuvitus on vahva ja hyvinkin tasapainoinen. Otaksun, että kansipaperit olisivat alkuperäisteosten mukaisia.  

Sarjan seuraava osa hyppääkin sitten 1960-luvulle ja jaettuun Berliiniin. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitkä tunnelmat siitä jää päällimmäisiksi. Schumacherin perheen ja maralaisten joukon kohtaloiden käänteet jatkuvat hieman erilaisissa oloissa, vai jatkuvatko?

--