Kaisa Meri: Meidän pihan lapset!

 

Kaisa Meri

Meidän pihan lapset

Karisto, 1961

177 s.

Kansikuvittajasta ei tietoa

Olisi parempi nähdä oikeista asioissta unia, väitti Niku ja siirtyi lähemmäksi tyttöjoukkoa. - Kuninkaat ja prinsessat ovat jo tuossa paikassa museotavaraa. - Eikä niillä mitään virkaa olekaan, jatkoi Pekka toisten juttua. - Mitä sitten pitäisi  olla? uteli Sirkka-Liisa. - Täytyyhän jonkun kuitenkin hallita? - Onhan olemassa presidenttejäkin, muistutti Naku. - Ne ovatkin oikeita miehiä, vahvisti Niku. - Mieshän kuningaskin on? muisteli Marja. - Ne voivat olla vaikka hiukan höperöitäkin, ne kuninkaat, mutta presidentin täytyy aina olla viisas mies, tiesi Naku. - Miksi? ihmettelivät tytöt. - Hän saa potkut, ellei pysty tehtäviinsä ja tilalle valitaan uusi mies, selitti Niku. - Aina vaihdetaan, kunnes hyvä saadaan, vahvisti Naku. - Ja jokainen presidentti tekee aina parhaansa, sillä hän istuu valtaistuimella järkensä voimalla.  (tekstin vahvistus oma)

Järkensä voimalla juu. Tämä kohta nousi suupieliä kohottavana, hymyilyttävänä huomiona muuten aika tavanomaisesta kerronnasta. Meidän pihan lapset on aikansa ilmiö, mutta toisaalta siinä on elämän kuhinaa, pieniä arkisia touhuja, jotka ovat ikiaikaisia. Lasten leikit, koululaiselämä, perhe-elämä ovat niin toisenlaisia kuin tänä päivänä, liiankin toisenlaisia, jos ajattelee esimerkiksi kouluja. Ei enää ole kansakoulua, josta pyrittiin yhteiskouluun tai tyttökouluun, jäädäänköhän enää luokallekaan. Peruskoulu tuli tasa-arvoistamaan, mutta onko kaikilla lapsilla yhtäläiset mahdollisuudet. Lasten leikitkään ei enää ole samoja. Lasten viattomuus, pulpahteleva elämänilo, missä se on tänä päivänä? Toisaalta nykyäänkin on nähtävissä samaa kuin Meidän pihan lapsissa, on terhakkaita lapsia, on kiusattuja ja kiusaavia lapsia (mikä on ero kiusoittelulla ja kiusaamisella, onko sitä? Tässä kiusoitellaan, ei niinkään kiusata, nykyään kiusaaminen on iso ongelma. Toisaalta pieni kiusoittelukin voi sattua pahasti), nokkaa kohottavia lapsia, lapsia, joiden mielestä parasta on, kun vanhemmat eivät ole valvomassa.

Kaisa Merin Meidän pihan lapset päähenkilö on Marja, 10-vuotias "iltatähti", jolla on niin paljon vanhempi isoveli, Jali, jota luullaan Marjan isäksi. Marja on aiemmin asunut vihreässä rivitalossa joen varrella, missä hän on ollut pihan ainoa lapsi. Asuinalueesta käytetään nimeä Öljysäiliö, mikä tuntuu kummalliselta, varsinkin, kun sitä ei erikoisemmin selitetä. Mistä öljysäiliöstä on kyse. Jostain yhtiöstä ilmeisesti kyse. Mutta nykyajan valossa, luontoarvoja kun ajattelee, niin Öljysäiliö joen varrella ei kuulosta kovin hienolta ajatukselta. No, Marja muuttaa perheineen toisaalle, taloon, jonka omistaja on leski ja asunto täynnä tavaraa niin ettei siellä mahdu kunnolla  olemaankaan ja piha täynnä lapsia. On kahdet kaksoset, pikkukaksoset Silja ja Milja ja isot kaksoset Anna-Liisa ja Maija-Liisa, mutta jossakin vaiheeessa kerrontaa Maija-Liisasta tuleekin Sirkka-Liisa. Outoa, että tätä ei ole aikoinaan huomattu. Sitten on vielä kolmannetkin kaksot, pojat Niku ja Naku. Ja tietysti joukossa täytyy olla yksi "poikkeavakin", Pirkko, joka on jo 13-vuotias ja keekoilee ja pyörii vannehameessaan muiden yläpuolella. 

Kerronta on hyvin arkista, pieniä päivittäisiä tapahtumia, joihin vaihtelua tuo pienet juhlatilaisuudet, kuten talon isännän naimisiin meno, jonka seurauksena uusi rouva pistää talon isännän huoneet uuteen uskoon, on koulunjuhlat, joissa kaikki saavat esiintyä tavalla tai toisella ja on Jalin, Marjan isoveljen häät, joita tosin niitäkään ei suuremmin kuvailla. Sitten Jali muuttaa Öljysäiliöön, on saanut sieltä töitä ja vihreän rivitalon tilalle on rakennettu uusi talo, josta hän ja Anja-vaimo saavat työsuhdeasunnon. Talon kolmannessa kerroksessa olisi pieni yksiö, jota Marjan vanhemmat miettivät, vuokraisivatko sen, mutta yksiö on niin pieni eikä ikkunoistakaan näe kunnon maisemaa. Parempi on jäädä asumaan nykyiseen isoon asuntoon, jossa on ihan hyvä piha ja mukavammat oltavat. 

Ajankuvana ihan metka tarina lapsijoukon touhuista ja arkisista ja vähän juhlallisemmistakin sattumuksista. Kerronta olisi tosin voinut olla hieman monipuolisempaa, mutta lasten luonteiden kuvauksissa on mukavaa ilmeikkyyttä, erityisesti pikkukaksosten Miljan ja Siljan kohdalla. Marjan kiltteys ja kuuliaisuus ei ole mitenkään ylikorostunutta, tosin ihmettelen sitä, että Marja ei äitinsä käskyn takia saa vierailla muiden lasten luona ilman erityistä lupaa. Pirkon käytös puolestaan on korostuneen alleviivaavaa. jos hän kohta kuitenkin kuuluu joukkoon muiden lailla. Tässä oli ylimalkaisuudestaan huolimatta omat ansionsa kuitenkin.

---

Kyyti 2025 -lukuhaaste kohta toukokuu 1: Romaanissa on juhlat. No, tässä on kahdet häät ja yksi koulujuhla, joita tosin ei kovin suuresti kuvailla. Mietityttää tuo romaani-määritelmäkin. No, tällä nyt kuitenkin paremman puutteessa mennään.